Uncategorized

Stop äitien syyllisyydelle

Äitimyytti

Kulkevatko äitiys ja syyllisyys käsi kädessä? Liian usein tuntuu, että äidiksi tulo oikeuttaa muita ihmisiä arvostelemaan ja syyllistämään. Aivan kuin lapsen saaminen olisi asia, jonka vuoksi tulisi pyrkiä ehdottomaan täydellisyyteen. Hinnalla millä tahansa. Jos et tässä onnistu, olet vapaata riistaa.

Osa syynä tässä on äitimyytti. Äiti jaksaa. Äiti hoitaa. Äiti kokkaa. Äiti siivoaa. Äiti leipoo. Äiti luo uraa. Äiti tapaa ystäviään. Äiti harrastaa. Äiti kuskaa. Äiti korjaa. Äiti etsii. Äiti ei koskaan valita. Äiti on onnellinen. Äiti ei hermostu. Äiti kuuntelee. Äiti venyy. Äiti jaksaa, jaksaa, jaksaa, vaikka taivaalta sataisi tonnin painoisia norsuja. Vai jaksaako?

Sosiaalinen media

Osittain syyllisiä äitien kokemaan syyllisyyteen ovat mielestäni myös Instagramit ja Facebookit, joista voi katsoa niitä ”täydellisiä” perheitä, lapsia ja koteja. Niitä, joissa on aina kukat pöydällä ja hymyilevät lapset. Jostain syystä nykyhetkeen tuntuu kuuluvan omanlainen kulissien luominen. Osaksi näen, että asia liittyy nykyajan estetiikkaan. Halutaan kauneutta ympärille ja näyttää niitä kauniita kuvia kauniista asioista. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta, kun kuvia tulee päivässä useita kymmeniä vastaan, jossa ei ole koskaan mitään viitteitä siitä, että ehkä heilläkään ei kokoaikaa ole noin täydellistä, voi kuva tavallisesta perheestä hämärtyä. Lisäksi some on antanut ”loistavan” kanavan keskusteluiden myötä laukoa mitä törkeimpiä kommentteja äideille. Se on tehty liian helpoksi. Liian helppoa solvata, syyllistää ja etsiä virheitä muista.

Liikaa ja liian vähän

”Perus” äidit (käytän nyt tätä termiä, koska kohta puhun vastakohtana äideistä, joiden lapsissa on jotain erityistä) tuntevat syyllisyyttä niin monesta asiasta. Lapsilla on liikaa ruutuaikaa, liikaa sokeria ja liikaa harrastuksia. Äidit ovat liikaa puhelimella, liikaa töissä tai liian pitkään kotona.  Lapsilla on liian vähän kotiruokaa, liian vähän ulkoilua ja liian vähän harrastuksia. Äidit ovat liian vähän kotona, heillä on liian vähän omaa aikaa, liian vähän parisuhteelle aikaa ja liian vähän aikaa kavereille. Listaa voisi jatkaa, vaikka kuinka pitkäksi. Ja kuten huomaatte, ristiriitoja on paljon.

Muistutetaan, että imetä, mutta ethän imetä liian pitkään. Älä anna sokeria, mutta sehän on väärin, jos lapsi syö synttäreillä hedelmiä eikä kakkua. Nukkukaa perhepedissä, mutta ei enää kolmevuotiaan kanssa. Lapselle tekee hyvää olla varhaiskasvatuksessa, mutta lapset, jotka menevät hoitoon alle 2v on tavallista enemmän käytöshäiriöitä. Tuntuu liki mahdottomalta kasvattaa tässä paineessa ja ympäristössä tasapainoisia ja terveitä veronmaksajia. Välillä tuntuu, että on mahdotonta pitää näitä edes hengissä.

STOP!!

Nyt riittää syyllistyminen.

Armollisuus
Itsensä rakastaminen
Elä hetki kerrallaan
Hellitä
Hyväksy asiat,
joita et voi muuttaa.

Viisaita ajatuksia ja niin vaikeita muistaa ja toteuttaa tässä hetkessä. Lapsen saaminen voi herkästi entisestään vaikeuttaa edellä mainittuja asioita. On vaikea olla armollinen itselle, kun taustalla huutaa joukko ihmisiä syyllistävästi. On vaikea muistaa niissä ruuhkavuosien tuskissa itsensä, joka on se tärkein henkilö. Kun itse ei voi hyvin, se heijastuu väkisinkin muihin. Auta ensin itseäsi, jotta voit auttaa muita. Jotta voi rakastaa itseä, on osattava olla armollinen itselleen. Uskottava, että sitä riittää juuri tällaisena. Elää hetki kerrallaan ja hellittää sekä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Nämä asiat tuntuvat liki mahdottomilta, kun saa lapsen ensimmäisen kerran syliin. Tuntuu, että koko maailman kauheus istahtaa omalle olkapäälle. Kuinka voisin suojella ja varjella lastani? Kuinka voisin pitää hänet turvassa? Mitä jos häntä kiusataan koulussa? Mitä jos hän ei muista tietä ylittäessään katsoa kumpaankin suuntaan? Mitä jos korvikkeen vuoksi lapseni saa vaarallisia infektioita? Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä äiti?

On asioita, joille voi jotain ja asioita, jotka eivät ole omissa käsissä. Se, että pelkää tulevaisuutta ja mahdollisia tapaturmia ym. ei ennaltaehkäise mitään. Ne vievät turhaa energiaa ja estävät elämästä tätä hetkeä. Tätä hetkeä, joka on se tärkein. On osattava hellittää tietyissä asioissa ja luotettava, että asiat menevät hyvin. Kukaan äiti ei voi maailman politiikalle juuri nyt mitään tai pysty tässä hetkessä lopettaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Mutta omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin jokainen voi vaikuttaa.

Meidän äitien ei tarvitse olla täydellisiä. Riittää, että me huolehdimme itsestämme ja samalla parhaamme mukaan muista. Hyvään äitiyteen ei vaikuta se, että imettääkö vai antaako pullosta, nukuttaako vieressä vai pinnasängyssä, antaako sosetta vai sormiruokaa, tekeekö itse perheen ruoat vai syökö eineksiä, harrastaako lapset paljon vai ei ollenkaan, synnyttikö alakautta vai sektiolla. Hyvä äitiys on täysin muuta. Se on läsnäoloa, lämpöä, huolehtimista, läheisyyttä ja rakkautta.

Nyt on aika mennä peilin eteen ja sanoa, että hyvin me vedetään!

Allergisten lasten äidit

Väitän, että kun lapsella on joku ongelma, syyllisyys kasvaa entisestään äideissä. Mielessä pyörii paljon asioita ja mietteitä mitä on voinut tehdä väärin. Allergisten lasten äidit voivat usein miettiä miksi. Miksi meidän lapsi on näin allerginen? Teinkö jotain väärin raskausaikana? Enkö ole siedättänyt tarpeeksi? Olisiko pitänyt yrittää imettää pidempää? Olisiko pitänyt syödä enemmän maitohappobakteereja? Lista on loputon, mitä voi pohtia. Seuraavaksi sitä miettii, että tekeekö riittävästi nyt. Pitäisikö pystyä tekemään enemmän? Miksi tilanne ei parane, vaikka teen jo kaikkeni? Jos vielä pitäisi vähän yrittää lisää? Tämä kaikki aiheuttaa vain kohtuutonta lisäuupumista jo valmiiksi raskaassa tilanteessa. Näihin kaikkiin mietteisiin olen itsekin sortunut. Ja sorrun edelleen.

Tiedän, että te allergisten lasten äidit olette väsyneitä, epätoivoisia, kyllästyneitä ja epäuskoisia. Niin olen minäkin. Tuntuu, että tämä on loputon suo eikä maalia näy. Haluan kuitenkin sanoa teille, että te olette rautaa! En voi luvata, että allergiat helpottavat kaikilla, mutta voin sanoa, että te teette loistavaa työtä. Te ette ehkä ole niitä pullantuoksuisia kotiäitejä täydellisissä kukkamekoissa ja kampauksissa, mutta te olette niitä leijonaemoja kaiken tämän keskellä, jotka taistelevat. Taistelette lastenne vuoksi. Valvotte, lohdutatte, kokkaatte, etsitte tietoa, etsitte hyviä lääkäreitä, etsitte eritapoja auttaa, seuraatte ja tutkitte lapsianne, olette imetysdieetillä, googletatte illat, opetatte muita allergia-asioissa, opettelette uusia reseptejä, annatte vertaistukea, otatte ne lapsen kivut vastaan ja rakastatte.

Olette myös väsyneitä, kyllästyneitä ja valmiita aina aika-ajoin laittamaan hanskat tiskiin ja luovuttamaan. Kuitenkin seuraavana aamuna te nousette uudelleen ja yritätte parhaanne. Sen on vain riitettävä, vaikka se välillä tuntuukin niin vähältä. Me olemme hyviä äitejä. Me teemme tarpeeksi ja riittävästi. Meidän ei tarvitse kokoaikaa kyseenalaistaa itseämme. Me emme ole täydellisiä, mutta ei meidän tarvitse olla. Tuntuu, että sitä pitäisi olla yli-ihminen, jotta voisi saada tähän allergiahelvettiin, jotain helpotusta. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten emme voi muuta kuin tehdä parhaamme ja on luotettava, että se riittää. Loppu ei ole meidän käsissämme.

Isät

Tämä artikkeli on kohdistettu vahvasti äideille ja siitä minulle syttyikin ajatus teistä isistä. Toivoisin saavani tehdä postauksen isien näkökulmasta allergia-arjesta. Joten jos olet allergisen lapsen isä ja haluaisit viedä tätä tietoutta eteenpäin, laita sähköpostia: lapsentyhjalautanen@gmail.com Paluuviestinä saat 9 kysymystä, jonka pohjalta (ja muiden isien vastauksien) tekisin asiasta kirjoituksen. Kaikki vastaukset tullaan käsittelemään täysin nimettöminä ja vastaukset hävitetään postauksen tekemisen jälkeen. Ja, jos sinä äiti tunnet jonkun isän, joka voisi sopia vastaamaan muutamaan kysymykseen, vinkkaa asiasta hänelle.

Tässä postauksessa on käytetty luvan kanssa Hidasta elämää Instagramin kuvia. Heidän nettisivuihin voi tutustua: Hidasta elämää nettisivut

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

8 thoughts on “Stop äitien syyllisyydelle

  1. Aikoinaan esikoinen oli moniallerginen. Lastenpolilla ravatessa vannoin, ettei enää ikinä lapsia kun on näin @€&#!!! geenit. Että ei kannata.

    No, kyllä tiedetään miten käy kun sanoo ettei koskaan… nyt viides nukkuu sylissä. Taas tälläkertaa käyn läpi imetysvaikeuksia, vaikka sen pitäisi olla maailman helpoin ja luonnollisin asia. No ei ole, ihan @@€€#!!! vaikeeta se on.

    Pinna on kireä kuin viulun kieli. Tarttisin aikaa relata, nollata, palautua.. mutta kun ei mene niinkuin strömsössä, voin relata sitten eläkkeellä. Ehkä.

    1. Ihana viides! Kuinka rohkeat olet ollut!
      Imetys voi olla todellakin kaikkea muuta kuin helppoa.
      Ja tsemppiä sinne vauvantuoksuihin. Se ei tosiaankaan ole niitä kukkamekkoja ja pullantuoksua aina. Kaukana siitä. Ja vaikka tietää, että pitäisi relata, niin ei se ole niin helppoa. Pienikin hellittäminen on jo hyvästä. Harva osaa ihan täydellisesti vain hellittää.

  2. Hyvä kirjoitus. Elämme ylipäätään aikaa, jossa pinnalla näyttää olevan arvostelun kulttuuri. Ja retoriikka on aika kielteistä kokonaisuudessaan. Toinen esillä oleva asia on suorittaminen. Pyritään olemaan täydellisiä, täyttämään ulkopuolisten asettamat ”odotukset”. Olen yrittänyt omassa elämässäni keskittyä siihen, että teen asiat niin hyvin kuin pystyn, sen hetkisillä voimavaroilla. En ole täydellinen, en nyt, enkä tulevaisuudessa. En tule olemaan täydellinen isäkään, enkä ole täydellinen avomies. Mutta prioriteettina on hyvä parisuhde ja hyvä isyys. Se on mielestäni tärkeintä. Armollisuutta olen itseäni kohtaan opetellut. Itseäni ja muita kohtaan. Samaa toivon muillekin.

    1. Erittäin viisaasti ajateltu. Sitä pääsee paljon helpommalla kun opetelee armollisuutta. Siitä hyötyvät loppujenlopuksi koko perhe. Emmehän halua, että lapsemme tähtäisivät täydellisyyteen, joten miksi antaisimme sellaisen esikuvan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *