Meidän perheen tarinat

Kuka olen? Mistä tulen? Minne menen?

Lukijakunta kasvaa tasaisesti, joten haluan esitellä minut itseni. Vastata kysymyksiin mistä tulen, millainen olen ja mihin olen menossa.

Kuka olen?

  • 29 -vuotias, kahden moniallergikkolapsen äiti ja ihanan miehen vaimo.
  • Sairaan- ja terveydenhoitaja.
  • Allergiaperheeseen painottuvan blogin kirjoittaja.
  • Welsh corgi cardiganin ylpeä omistaja.
  • Vantaalainen.
  • Pikkusisko ihanalle siskolle ja mahtavalle veljelle.

Mistä tulen?

  • Olen syntynyt 1988 Joutsenossa (kuuluu nykyään Lappeenrantaan).
  • Minulla on isoveli ja isosisko, mutta olen elänyt kahdeksan -vuotiaasta lähtien kahdestaan isäni kanssa. Olen aina ollut isin tyttö.
  • Olen saanut elää lapsuuteni maalaismaisemissa ja Saimaan rannalla kasvaen. Lukion olen suorittanut Joutsenossa ja valmistunut ylioppilaaksi 2007. Tämän jälkeen koin tarvitsevani pienen tauon opiskelusta ja pidin välivuoden. Välivuoden aikana toimin kouluavustajana pienessä maalaiskoulun ala-asteella. Samalla nautin nuoruudesta kavereiden kanssa. Tuolloin pohdin paljon mikä minusta tulee isona. Alun perin olin suunnitellut hakevani opiskelemaan teologiaan. Ajatuksena oli, että minusta olisi tullut uskonnon ja psykologin opettaja. Suunnitelmat muuttuivat ja silloinen poikaystäväni muutti Imatralta Hyvinkäälle töiden perässä. Tein nopean päätöksen ja laitoin hakupaperit Hyvinkään Laurean amk terveydenhoitajalinjalle.
  • Ajatus hoitajan urasta ei ollut kuitenkaan uusi. Olin sitä pitkään miettinyt yhtenä vaihtoehtona ja se tuntui luontevalta. Äitini ja siskoni ovat molemmat lähihoitajia.
  • Pääsin kouluun ja syksyllä 2008 alkoi sairaan- ja terveydenhoitajakoulutus.
  • Koulu kesti neljä vuotta ja niihin vuosiin mahtui paljon. Ero silloisesta avomiehestäni ja samana vuonna isäni menehtyi syöpään (2010). Isäni kuolema on tähän mennessä elämäni rankin kokemus. Ikävä on edelleen valtava. Samana vuotena tapasin myös nykyisen aviomieheni.
  • 2011 joulukuussa muutimme yhteen, joten kotikunnakseni vaihtui Vantaa.
  • 2012 toukokuussa valmistuin. Olin koko kouluajan vahvasti sitä mieltä, että minusta tulee neuvolan terveydenhoitaja. Raskaana olevat ja vauvat olivat erityisen lähellä sydäntäni. Sain kuitenkin kesätöitä vastasyntyneiden ja keskosten tehovalvontaosastolta ja se vei sydämeni. Olin siellä töissä, kunnes jäin äitiyslomalle Oliverista.
  • 2012 lokakuussa menimme kihloihin ja helmikuussa 2014 meidät vihittiin Pyhän Laurin kirkossa.
  • Muutaman kuukauden päästä tein positiivisen raskaustestin.
  • Oliver syntyi tammikuussa 2015. Raskausaika oli rankka.
  • Oliverin allergiaoireet alkoivat viiden kuukauden iässä. Tarkemmin Oliverin tarinan voi lukea täältä
  • Aloimme toivoa kesällä 2016 pikkusisarusta Oliverille ja melkein heti sainkin tehdä positiivisen raskaustestin. Silja ilmoitti tulostaan.
  • Olin kotona kaksi vuotta ja menin tammikuussa 2017 muutamaksi kuukaudeksi töihin lasten infektio- ja yleisosastolle. (Olin tehnyt keskolaan keikkaa siitä lähtien, kun Oliver oli puolivuotias.)
  • Silja syntyi toukokuussa 2017. Takana oli nyt vielä vaikeampi raskausaika. Siljan tarinan voi lukea täältä

Missä olen nyt?

  • Asumme edelleen Vantaalla.
  • Olen kotona ainakin 01/2019 tai 08/2019 asti.
  • Vaikka tämä arki on välillä todella raskasta, olen onnellinen, että toistaiseksi on ollut mahdollista olla kotona.
  • Meidän perusarki on täynnä erilaisia lääkärikäyntejä, tutkimuksia, puheterapiaa, kavereiden näkemistä, ruoanlaittoa ja kotona olemista.
  • Nyt meillä on yksi koira. Vielä vuosi sitten meillä oli kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Olen siis eläinrakas. Kuitenkin näistä eläimistä kolme oli kroonisesti sairaita ja olemme heistä joutuneet luopumaan vuoden sisään. ”Hauska” sattuma, että kaikilla noilla edesmenneillä eläimillä oli myös erityisruokavaliot. Moni onkin kysynyt, että kuinka on mahdollista, että juuri meille on sattunut ruokaongelmaiset eläimet ja lapset.
  • Mies harrastaa lentopallo ja käy välillä salilla. Ennen harrastin edesmenneen koirani kanssa tokoa. Kävin myös salilla ja ryhmäliikunnoissa. Nyt kaikki kodin ulkopuoliset harrastukset ovat jääneet. On ollut todella piristävää kirjoittaa tätä blogia. Tämä on minun oma juttuni.
Meidän kotikoira Väinö

Millainen olen?

Itseni kuvaileminen ei ole helppoa. Ulkoistin aluksi asian ja käskin miestäni luonnehtimaan minua adjektiiveilla. Tässä lista adjektiiveista siinä järjestyksessä missä mies ne luetteli: äkkipikainen, iloinen, eläinrakas, lapsirakas, auttavainen ja huolehtivainen, fiksu ja perso makealle. Jokaisen kohdan noista voin itsekin allekirjoittaa.

Tässä minun listani luonteenpiirteistäni:

Stressaaja
Tästä opettelen koko ajan enemmän pois. Olen mestari pelkäämään pahinta ja maalailemaan kauhukuvia ympärilleni. Vuosien varrella olen kuitenkin mennyt eteenpäin tässä asiassa.

Koti-ihminen    
Viihdyn kotona paremmin kuin kodin ulkopuolella. Koti edustaa minulle turvaa. Toki kaipaan välillä päästä ihmisten ilmoille ja rakastan matkustelua. Kotia ei kuitenkaan voita mikään.

Temperamenttinen
Mieskin ensimmäisenä kuvaili minua äkkipikaiseksi. Mistä lie tullut sellainen mielikuva… Minulla kuohahtaa nopeasti, mutta onneksi kierrokset laskevat myös pian.

Selviytyjä                                   
Maailma on ehtinyt näiden kohta 30 vuoden aikana heittelemään ja koetella todella paljon jo lapsuudesta asti. Olen oppinut sen, että olen pohjimmiltani vahva ihminen ja minusta löytyy vahva tahto selviytyä elämän tuomista ongelmista. Ongelmat on tehty voitettaviksi.

Hyvä leipomaan
Koska olen perso makealle, rakastan leipoa, jotta voin syödä leipomukseni.

Itsekriittinen  
Vaadin itseltäni välillä liikaa. Yritän oppia armollisuutta. Aina ei tarvitse ylisuoriutua tai verrata itseä muihin. Kuitenkin liian usein huomaan etsiväni itsestäni vikoja ja kohtia, joissa voisin olla parempi. ”Kärsivällisempi äiti, rohkeampi, pitäisi muistaa paremmin asioita, harrastaa lasten kanssa enemmän, antaa enemmän aikaa ystäville, olla parempi vaimo, ” Lista on loputon. Yritän kuitenkin muistaa, että minä olen hyvä juuri tällaisena.

Minne menen?

  • Paljon on haaveita ja unelmia. Vuodet tulevat kertomaan mikä toteutuu ja mikä ei.
  • Toivon todella, että lasten haasteet helpottavat joskus tulevaisuudessa.
  • Haaveissa olisi mahdollisesti tulevaisuudessa laajentaa taloa tai muuttaa isompaan.
  • Rakastan matkustelua, joten toivon, että olisi vielä joskus mahdollista reissata lasten kanssa. Meidän oli tarkoitus ensi syksynä lähteä lasten kanssa 2-3 viikoksi kaukomaille, mutta se haave on nyt toistaiseksi jouduttu kuoppaamaan.
  • Vauvoja? Rakastan vauvoja, mutta en usko, että meille tulee enempää lapsia. Olen sanonut, että jos meillä olisi enemmän rahaa, laajempi tukiverkosto, helpommat raskausajat ja joku pystyisi lupaamaan, että seuraavalla lapsella ei olisi allergioita tai muita ongelmia, voisin asiaa harkita. Mutta nämä kohdat eivät tule muuttumaan, niin uskon, että meidän perhe on tässä.
  • Ammatillisesti koen olevani jonkunlaisessa murroskohdassa. Olen näiden kotiäitivuosien aikana ehtinyt asiaa paljon miettimään. Paljon olemme miettineet, että onko kolmivuorotyö meidän perheelle hyväksi. Olen mutustellut ajatuksesta hakea neuvolaan töihin.
  • Nyt kuitenkin lasten allergioiden myötä on syttynyt kipinä kehittää itseäni siihen suuntaan, että voisin auttaa allergioista kärsiviä perheitä. Se mikä kanava siihen on paras, on vielä kysymysmerkki. Vaihtoehtoja on paljon ja uskon, että päädyn tekemään juuri minulle sopivaa työtä. Oman ammattini kehittämisen halu on tällä todella korkea.
  • Joskus olen myös pyöritellyt ajatuksia imetystukihenkilön lisäkoulutuksesta ja haluaisin tutustua lähemmin tulevaisuudessa allergialapset ry:n toimintaan.
  • Blogia tulen varmasti kirjoittamaan pitkään. Haluan jakaa omia tunteitani, mutta myös antaa vinkkejä ja tietoa muille, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Haluan myös tuoda allergiatietoutta enemmän esille niille henkilöille, joille tämä maailma ei ole tuttu. Mottoni onkin nykyään: se ei ole ”vain” allergiaa.

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *