Meidän arki

Suhde ruokaan vinksahti allergioiden myötä

Seesteisempi aika on saanut katsomaan asioita hieman laajemmin. Yksi asia, johon olen nyt kiinnittänyt huomiota, on se millaiseksi minun suhteeni ruokaan on tullut.

Kuvaisin sanalla vinksahtanut

Jos sanon, että minulla on inho ruokaa kohtaan, se saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta jos olen rehellinen, niin ei se kovin kaukana ole tästä. Suhde ruokaan on mennyt jo pitkään huonompaan suuntaan. Nyt olen alkanut heräämään asiaan. Koska yritän pitää itsestäni askel askeleelta parempaa huolta, olen ottanut Jennan valmentajana mukaan kulkemaan tätä matkaa. (Tämä ei ole maksettu mainos.)

Jos mietin Oliverin kanssa meidän elämää 4 vuotta taaksepäin, muistan: kukkakaalin leijuvan hajun pitkin asuntoa. Ajattelin, että tämä haju ei ikinä katoa täältä. Tuntui, että en tehnyt muuta kuin höyrystytin kukkakaalia ja bataattia sekä tein saksanhirvilihapullia.

Imetysdieettiä ja hirssiä

Sitten syntyi Silja. Tilanne vaikeutui. Meillä olikin kaksi allergista lasta ja yksi äiti, joka oli tiukalla imetysdieetillä. Söin puoli vuotta kahdeksaa ruoka-ainetta.

Jos miettii, niin onhan se fakta, että jos olet puoli vuotta noin niukalla ruokavaliolla, se pakosti jättää jälkensä. Laihduin ja kuihduin sekä anemia pahentui. Pelkäsin syödä ja pelkäsin syöttää tytärtäni. Tuntui, että kun imetin, niin satutin lastani. Syynä lapsen kipuun oli se minkä olin suuhuni laittanut. Vedin sirkusaakkosia, koska se oli ainoa mistä sain jotenkin energiaa. Tuo ruokavalio on jättänyt arpensa kehoon ja mieleen.

Siljan ruokavalio alkoi laajenemaan kuudesta ruoka-aineesta vasta puoli vuotta sitten. Nyt olemme kahdessatoista ruoka-aineessa. Onhan se edelleen suppea ja kaiken perusta on: saksanhirvi, hirssi ja kesäkurpitsa. Olen raastanut satoja kesäkurpitsoja. VIHAAN KESÄKURPITSAA!

Henkisesti allerginen kesäkurpitsalle

Eli meidän arki on ollut vuosia: yksi ruoka Siljalle (joka on lähes aina sitä samaa), yksi ruoka Oliverille ja aikuisille yksi ruoka. On päiviä, kun teemme kolme ruokaa. Keittiössä on mennyt tunteja.

Tilanne on mennyt siihen, että minä en ole voinut puoleen vuoteen enää raastaa kesäkurpitsaa. En vain pysty siihen. Mies on hoitanut tämän puolen. Voin tehdä Siljalle ihan mitä vain muuta ruokaa, mutta en raastaa kesäkurpitsaa. Mieleni on vinksahtanut. Minä nimittäin hetki sitten yritin. Lopputulokseni, että kolmannen kesäkurpitsan kohdalla olin jo todella ahdistunut ja pahoinvoiva. Naamaa kihelmöi ja jätin asian siihen. (Mieheni jatkoi ruoanlaittamista.)

Mitä tämä kertoo? Se kertoo minun mielestäni siitä kuinka paljon allergiat voivat vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen.

Tapa pysyä hengissä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin tekstin: Ruoka, joka ei ole nautinto. Se on tapa pysyä hengissä. Tämä kuvastaa niin hyvin asiaa!

”Jos haluaa sanoa radikaalisti, niin meillä ruoka ei ole nautinnon lähde. Se on keino pysyä hengissä. Tämä voi kuulostaa melko rajulta, mutta siltä se tuntuu usein.

Kun katson ruokatuotetta, se ei ole asia, jonka voin voimia huolettomasti ostoskoriin. Kun katson ruokaa, mietin sen ravintoarvoja, proteiinien muotoja, E-koodeja, lisäaineita, mistä se on peräisin ja miten se on tuotettu/valmistettu. Joskus on jopa laitettava viestiä tuottajalle, jotta saa tietää onko tuoteselosteessa lukeva glukoosisiirappi tehty maissista, perunasta, vehnästä, riisistä vai jostain muusta.”

” Pahimmillaan ruoka ei tuota nautintoa vaan kipua. Näin se on ikävä kyllä meilläkin. Se tuottaa herkästi kipuja lapsille ja ahdistusta meille vanhemmille. Tämän vuoksi ei ole helppoa aina tehdä päätöksiä uusista ruoka-aineista. Ruoan kuuluisi olla iloinen ja nautinnollinen asia. Ei pelkoa, ahdistusta ja kipuja aiheuttava. Olen itse jo täysin kyllästynyt käyttämääni lauseeseen: ”Et voi syödä sitä. Siitä tulee maha kipeäksi” ja voin kuvitella kuinka kyllästynyt lapseni on kuulemaan saman lauseen viidettäsataa kertaa. En halua, että lapseni oppivat pelkäämään ruokaa, mutta joudun opettamaan heille varovaisuutta ruoan suhteen. Vahinkoaltistukset ovat raastavia ja voivat pistää meidän arjen pitkäksi aikaa sekaisin.”

Kofeiiniriippuvainen

Ruoka ei ole nautinto

Olen nyt herännyt tähän. En osaa enää nauttia ruoasta. Jennalle piti listata lempiruokia. En keksinyt yhtään!

Pystyn syömään töissä. Siihen vaikuttaa paljon se, että syön työpaikan lounaskahvilassa (valmis ruoka). Kotona asia on paljon vaikeampaa. Välttelen ruokaa. En halua syödä. Jos syön, syön mahdollisimman vähän. Kotivuosina lasten kanssa jätin usein lounaan syömättä, koska se ”säästi” ruokaa eli se kesti pidempää eikä minun tarvinnut olla heti tekemässä lisää.

Työpäivän aikana otetut napostelut

Ruon välttely

Ruoan välttely on aiheuttanut minulle muun muassa pahan kofeiiniriippuvuuden. Juon noin 7 kuppia kahvia ja 2-3 lasia Cola zeroa päälle päivittäin. Tämä pitää nälän loitolla ja koneen käynnissä.

En myöskään oikein tunnista nälkää. Tunnistan mahan murinan ja kehon vapinan ja tiedän siitä, että verensokeria pitää nostaa ylös. Herkkuja olen pitänyt palkintona. Kun lapset kiukkuavat, haen palkinnon kaapista. Saan mielihyvää edes siitä syömisestä.

Eli tässä sitä ollaan. Kofeiini- ja herkkuriippuvaisena, mutta ruokaa inhoavana.

Yhden päivän kofeiinit kuvattuna.

Lapset ja allergiat

Tätä olen myös miettinyt, että kuinka suuri riski tässä on. Millainen suhde ruokaan lapsilla tulee, kun sitä pitää varoa ja osasta ruoka-aineista puhutaan ”pahiksina”? Eihän ruoka ole paha-asia. Se aiheuttaa oireilua, mutta silti se ei ole ”paha”. Jonain päivänä se voi sopia. Allergioista pitäisi puhua lasten kanssa paljon, että se ei olisi päivästä toiseen vain sitä ”Älä syö” ”Varo että maha ei tule kipeäksi” Tämä oli se pahis”. Ruoan pitäisi olla iloinen asia. Allergiaperheissä se ilo on vain vaikeammin tavoitettavissa.

Uuden opettelua

Nyt minä opettelen uutta tapaa syödä. Sitä kutsutaan lautasmalliksi ja ateriarytmiksi. Nyt opettelen tunnistamaan tunteita, joita ruoka minussa herättää. Toivon, että joku päivä voin syödä kotona ruokaa nauttien.

Onko muuten muita, jotka tunnistaisivat itsensä tekstistä?

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *