Meidän arki

Mitä jos allergiat eivät helpotakaan? ~Tulevaisuuden pelkoja~

Olen tehnyt tässä viime aikoina pientä itsetutkiskelua. Olen löytänyt itseni monesti miettimästä erilaisia pelkoja. En ajattele näitä asioita päivittäin enkä edes viikoittain, mutta välillä ne pulpahtavat mieleeni. Onneksi rationaalisena ihmisenä ymmärrän myös pelkojen turhuuden.

Minä päätän pitkältä mitä meillä syödään. Kontrolloin asiaa. Kontrollista luopuminen tietyissä tilanteissa on pelottavaa. Kun joku muu (kuin isä tai äiti) hoitaa lasta, en voi täysin kontrolloida tilannetta. Siinä kohtaa on vain luotettava. Oliverin päiväkodin aloittaminen oli iso asia. Siellä syödään kolme kertaa päivässä, enkä enää voinut vahtia asiaa. Pelotti, että asian vakavuutta ei ymmärrettäisi ja arvelutti olisiko päiväkodilla tarpeeksi resursseja vahtia lapseni syömistä. Pelkäsin myös, että vahinkoja kävisi ja Oliver kärsisi. Onneksi nämä pelot ovat osoittautuneet pitkälti turhiksi.

Lasten suppeiden ruokavalioiden myötä sitä pohtii, että saako lapseni varmasti kaikkia tarvittavia vitamiineja ym. elämän rakennustarvikkeita. Voiko lapsi elää parilla ruoka-aineella? Pystynkö minä tarjoamaan heille tarvittavat ravinteet? Mitä jos me olemme se poikkeus, jotka vielä kymmenen vuoden päästä syövät aterioilla saksanhirveä ja bataattia? Tuleeko suppea ruokavalio näkymään tulevaisuudessa, jolloin kierolla tavalla lasteni terveydessä?

Tulevaisuuden pelkoihin liittyy myös pohdintoja siitä miten lapseni tullaan kohtaamaan. Laajat allergiat tekevät heistä erityisiä. Mitä jos heitä kiusataan, koska he syö aina eri tavalla kuin muut? Mitä jos joku käyttää ruoka-ainetta tehdäkseen heille pahaa? Mitä jos heitä syrjitään allergioiden vuoksi?

Ikävä kyllä olen kuullut, että joskus allergisia lapsia ei ole kutsuttu kaverisynttäreille allergioiden vuoksi. Muut vanhemmat ehkä kokevat allergiat vieraana ja vaivalloisina asioina. Ehkä he jopa pelkäävät. Pyytäisin vanhempia rohkeasti ottamaan yhteyttä allergisen lapsen vanhempiin ja kysymään allergioista. Selvittää etukäteen: kuinka vakavista allergioista on kyse (anafylaksian vaara), tuoko lapsi omat eväät vai voiko jollain helpolla tavalla varautua tulevaan vieraaseen ja kuinka perillä lapsi itse on omista allergioista.  Allergisen lapsen vanhemmat ovat varmasti ilahtuneita, jos olet heihin yhteydessä etukäteen. Vieraat tilanteet ovat usein stressaavia allergisen lapsen vanhemmille. Turvallisuuden tunnetta lisää, kun tietää, että paikalla on aikuisia ihmisiä, jotka ovat tilanteesta perillä. Kukaan vanhempi ei halua, että omaa lasta syrjittäisiin allergioiden vuoksi. Se ei ole lapsen vika, että hän ei voi syödä samaa kakkua kuin kaikki muut.

Varaudun itse aina ottamalla mukaan omat eväät juhliin. Jos joku haluaa tarjota lapselleni sopivaa syötävää, olen siitä erittäin kiitollinen ja liikuttunut. Joku on halunnut nähdä vaivaa ja välittänyt asiasta. Kiitos.

Mietin myös lasteni kasvaessa (ja jos allergiat eivät väisty) miten he itse suhtautuvat tilanteeseen. Oliverin tietoisuus kasvaa koko ajan. Hän tiedostaa jo nyt, että syö aina eri tavalla kuin muut. Olemme yrittäneet selittää hänelle lapsen tasoisesti mitä allergiat ovat, mutta en osaa sanoa kuinka hyvin hän asian ymmärtää. Meidän kommunikaatiota häiritsee Oliverin viivästynyt puheenkehitys. Tiedän kuitenkin, että häntä harmittaa välillä todella paljon, kun ei voi syödä kuten muut. Tuolloin äidin sydän särkyy aina vähän.

Pelkään myös, että lapset saavat vääristyneen suhteen ruokaan. Joudumme paljon varoittelemaan Oliveria maistamasta muiden ruokia ja perustelemaan sen mahdollisilla vatsakivuilla. Ruoka ei kuitenkaan saisi olla asia mitä pitäisi pelätä. Pienen lapsen ei kuuluisi miettiä ruokaa sen enempää, kuin että haluanko tänään aamupalaksi leipää vai muroja.

Pelkoja on siis laidasta laitaan. Tässä asiassa ei voi todeta kuin, että päivä kerrallaan. En voi nähdä tulevaisuuteen eikä sen pohtiminen tule auttamaan asiaa. Pohjalla on usko, että me pärjäämme. Tavalla tai toisella me tulemme selviytymään riippumatta siitä väistyvätkö allergiat vai eivät. Me tulemme löytämään keinot selviytyä kaikista tulevaisuuden haasteista. Uskon meidän perheeseen, että se on riittävän vahva.

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
Tagged , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *