Meidän arki

Pakollinen oma aika

Tämä aihe on ollut mielessä kahdestakin syystä. Ensinnäkin Vauhtihirmun elämää blogissa käsiteltiin juuri tätä samaa asiaa ja lisäksi otin totaalisen yli 24 tunnin irtioton arjesta. Oman ajan tärkeydestä on ollut muutenkin tarkoitus jo pitkään kirjoittaa.

Oman ajan tärkeys

Se kuinka paljon ja millaista omaa aikaa kukin perheellinen tarvitsee, on täysin yksilöllistä. Joku ei välttämättä kaipaa ollenkaan omaa aikaa vaan ammentaa voimavarat muualta. Toinen taas tarvitsee pitkiä ja säännöllisiä irtiottoja arjesta ja jollekin sopiva määrä on iltaisin, kun lapset nukkuvat. Uskon, että mittarina voi käyttää sitä miten jaksaa arjen kotona. Lisäksi on hyvä tunnustella tunteita ennen ja jälkeen oman ajan. Onko niissä huomattava ero? Jos on ja tunne on positiivinen, on se merkki, että asiaan kannattaa panostaa.

Kotoa pois oleminen ei tunnu koskaan (ainakaan, kun lapset ovat pieniä) samalta. Yhdessä päivässä tapahtuu iso muutos, kun lapsi syntyy. Ennen sitä pysyi lähtemään kotoa ja olemaan täysin huolettomasti. Nyt tilanne on toinen. Vaikka sitä kuinka on ”vapaalla” ja perhe mahdollisimman paljon pois mielessä, niin kuitenkin osa ajatuksista on siellä missä lapset ovat. Usein sitä vilkuilee enemmän kelloa, miettii milloin täytyy palata jo kotiin ja pohtii miten siellä kotona menee. Täysi heittäytyminen huolettomaksi on siis vaikeampaa lapsen syntymän jälkeen. Luulen (toivon), että asia helpottuu sitä mukaan, kun lapset kasvavat.

Joskus on hyvä päästä syömään ilman lapsia

Terveellinen itsekkyys

Oma aika on mielestäni yksi osa itsestä huolehtimista varsinkin, jos se näkyy positiivisena asiana omassa jaksamisessa. Sen tulisi olla yhtä selvää, kuin syöminen tai nukkuminen. Oma hyvinvointi on perheen voimavara. On täysin oikeutettua ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itseä, jotta voi olla mahdollisimman hyvä äiti taas. Kun sitä saa hetkittäin vain hengittää vapaasti ilman, että on jatkuvassa valmiustilassa tai hoitamassa jotakin tai jonkun asiaa, on erittäin vapauttavaa. Välillä täytyy osata olla itsekäs ihan kaikkien vuoksi. Kukaan ei nauti puolisosta tai äidistä, jonka hermot ovat kireät kuin viulun kielet. Tähän terveeseen itsekkyyteen kuuluu myös taito vain ottaa sitä omaa aikaa. Harvoin sitä kukaan tulee tyrkyttämään ja tarjoamaan.

Mitä rankempaa kotona on sitä tärkeämpää on päästä välillä tilanteesta pois. Pätee siis aika hyvin meihin allergiaperheisiin. Kenenkään ei tarvitse olla yli-inhimmillinen ja jaksaa 24/7 valvomista, ruoanlaittoa, oireilevia lapsia, ruokapäiväkirjoja ym. On täysin hyväksyttävää välillä jättää nämä hetkeksi taakse ja tehdä jotain aivan muuta.

Tavat ja mahdollisuudet

Oma aika, joka antaa voimavaroja, on täysin yksilöllistä. Joku haluaa vain nukkua keskeytyksettömästi, joku taas kaipaa aikuista seuraa ja kolmas haluaa olla vain yksinään hiljaisuudessa. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Itseä kannattaa ja pitää kuunnella, jotta tietää mistä niitä voimia ja jaksamista saa.

Mahdollisuudet oman ajan ottamiseen ovat toki täysin perhekohtaisia. Siihen vaikuttaa paljon onko yksinhuoltaja tai millaista työtä puoliso tekee tai millainen tukiverkosto perheellä muuten on. Jos on pienikin mahdollisuus silloin tällöin ottaa aikaa itselleen, kannattaa se hyödyntää.

Puolisot

Kavereiden perheasioita kuunnellessa olen huomannut yhden yhdistävän tekijän: miehet ovat parempia ottamaan omaa aikaa. Joskus tämä taito tuntuu ärsyttävän äitejä. Ymmärrän täysin ärsytyksen, jos homma tuntuu epäreilulta ja jako ei mene tasan. Se ei tietenkään ole oikeudenmukaista, jos toisella on vain mahdollisuus mennä ja olla. Kysymys kuuluukin: ärsyttääkö äitejä se, että miehet hyvin itsekkään oloisesti ottavat omaa aikaa ilman suurempia tunnontuskia vai ärsyttääkö äitejä se, että he itse eivät osaa yhtä helposti olla samalla tavalla itsekkäitä? Voisiko asian nähdä niin, että miehet ovat parempia pitämään omasta hyvinvoinnistaan huolta? Jos äidit olisivat yhtä hyviä olemaan itsekkäitä asian suhteen, jakautuisiko perheaika ja oma aika paremmin tasan? Tilanteet totta kai ovat jokaisessa perheessä omanlaisensa eikä ole tarkoitus asian suhteen yleistää.

Miehille haluan vielä sanoa, että äitien oma aika on kuin laittaisi rahaa säästöpossuun. Kun äiti lepää tavalla tai toisella, se useimmiten näkyy positiivisena vaikutuksena kotona. Ehkä silloin puoliso ei ole yhtä kireä kuin ennen. Ehkäpä nalkutusta tulee vähemmän tai ehkäpä tiuskimisia ja huutoa kuuluu vähemmän. Näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Rohkaiskaa äitejä ottamaan omaa aikaa, koska me olemme siinä välillä todella surkeita. Tuupatkaa meitä toisinaan oikeaan suuntaan, jotta mekin näemmä kuinka hyvää tekee välillä olla pois kotoa. Ja sitten, kun me äidit taas kerran sen unohdamme, niin muistuttakaa. Levännyt äiti on avain perheen onneen melko usein.

Minun tarpeeni

Minä tarvitsen säännöllisesti hengähdystaukoja tästä kaikesta ja nimenomaan säännöllisesti. Ennen otin omaa aikaa silloin tällöin, kun keksin jonkun ”syyn” kuten kampaaja, kaverin tapaaminen tai ostoksilla käyminen. Näitä kuitenkin tuli hirveän epäsäännöllisesti. Saattoi mennä välillä pitkiä aikoja ennen ”syyn” löytämistä. Sitten sitä väsyi ja uupui. Sitä alkoi tiuskia, huutamaan ja nalkuttamaan. Kaikki vain ärsytti. Kaikissa muissa oli vika. Minähän yritin parhaani. Minä siivosin, hoidin lapsia, tein ruokaa, valvoin lasten kanssa ja hoidin meidän allergia-arjen. Lapset vain kitisivät ja mies otti päähän.

Sitten minulle paukutettiin päähän monta kertaa: ”ota omaa aikaa SÄÄNNÖLLISESTI”. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se on minulle juurikin yhtä tärkeää kuin nukkuminen tai syöminen. Elämä on paljon helpompaa, kun välillä tajuaa lähteä pois kotoa. Huomaan nykyään heti, jos edellisestä kerrasta on kulunut liian paljon aikaa. Pinna on todella kireällä ja se katkeaa pienestäkin ärsytyksestä.

Minun säännöllinen oma aika on joka viikko kotoa pois lähteminen. Minulle ei riitä illat, kun lapset ovat nukkumassa. Tarvitsen maiseman vaihdoksen, jotta en näe kaikkia tekemättömiä asioita kotona. Tarvitsen ympäristön, jossa saan olla pois huolista, murheista ja sotkuista. Meillä on nyt ollut tapana miehen kanssa, että minä saan olla pois kotoa lauantaina tai sunnuntaina niin pitkään, kuin haluan. Yleensä olen poissa 3-4 tuntia. Blogin kirjoittaminen on ollut hyvä tekosyy lähteä muualle. On joku ”syy” poistua kotoa. Yleensä menen johonkin kahvilaan, otan kahvin ja kirjoitan läppärillä tekstejä. Olen vuosien aikana oppinut nauttimaan itseni seurasta. En enää kaipaa joka kerta muita ihmisiä ympärilleni. Kotona heitä on jatkuvasti. Totta kai välillä tekee erittäin hyvää nähdä myös muita ihmisiä. He antavat myös todella paljon positiivista energiaa.

Pientä luksusta ja unohtamisia

En siis kaipaa, että oman ajan tarvitsisi olla mitenkään luksusta. Nyt otimme ystäväni kanssa kuitenkin hyvin harvinaisen luksusirtioton. Olimme yötä flamingon hotellissa, kävimme kylpylän puolella, söimme ja joimme hyvin. Tämä oli myös ensimmäinen yö ilman Siljaa. En ole ollut yötä pois kotoa yli puoleentoista vuoteen ilman lapsia. Nyt oli jo aika. Tällainen luksusloma on erittäin harvinainen, mutta teki kyllä todella, todella hyvää.

Vaikka tiedän, että tarvitsen omaa aikaa, niin silti se unohtuu aivan liian helposti. Heti, kun meilläkin oli nyt monta viikonloppua putkeen menoja, unohdin asian. Lopputuloksena oli erittäin räjähdysherkkä äiti-ihminen. Ei kovin paljoa asia naurattanut, mutta tiedostan kyllä mistä asia johtui. Nyt taas skarppaan ja kirjoitan kalenteriin ylös niitä oma aika merkintöjä.

Syöty, juotu, kylpylöity ja hotellin lakanoissa

Oma aika on usein oman hyvinvoinnin salaisuus. Olkaa terveellä tavalla itsekkäitä ja huolehtikaa myös omasta jaksamisesta. Se on koko perheen etu.

Blogista: Pahoittelut, että postauksia on tullut hieman hitaampaan tahtiin viime viikkoina. Syynä on ollut juurikin tämä oman ajan unohtuminen. En ole päässyt aina kirjoittelemaan yhtä usein, kuin olisi minunkin mielenterveydelle parasta. Kesä tuntuu tuovan menoja jonkun verran. Kyllä tämä taas tästä! Työn alla on nyt kolme aihetta, josta tulette kuulemaan kesän aikana: parisuhde allergiaperheessä, isien oma postaus ja allergiamyytit. Allergiamyytit olikin paljon työläämpi kuin aluksi ajattelin. Olen joutunut kahlaamaan läpi erilaisia tutkimuksia, käypähoitosuosituksia ja artikkeleita. Pikku hiljaa aihe kuitenkin valmistuu.

Ihanaa kesää kaikille!

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

4 thoughts on “Pakollinen oma aika

  1. Olipas hyvä postaus!!ja totta joka sana. Mua jokseenkin välillä ahdistaa,kun oma-aika käsitettä hoetaan joka suunnasta. Mutta sen tajuaminen , että meillä kaikilla on erilainen tarve sille auttaa paljon. Mulle piisaa ne illan hetket kun lapset nukkuu. Tai yksin heitetty lenkki. Silloin tällöin kaverien kanssa päivä jossain lataa akkuja jo tosi paljon.
    Toivottavasti jokaisella olis mahdollisuus sellaiseen omaan aikaan,että jaksaa arjessa♡

    Ihana tuo teidän kylpylä breikki!!

    1. Kiitos! Nimenomaan kun meitä on niin erilaisia niin jokaisen tarpeet ovat erilaisia. Turhaa sitä omaa tyyliä on tuputtaa kaikille, koska se ei välttämättä toimi muilla. Onneksi jokainen saa itse päättää omista asioista, mutta onhan ne ulkopuolelta tulevat paineet välillä aikamoisia.

  2. Hyvä kirjoitus! Ja tuo on muuten totta, että miehet on parempia ottamaan omaa aikaa. Itse olen joutunut ihan opettelemaan, että miulla on oikeus omaan aikaan ilman syyllisyyttä. Miulle riittää pienet hetket, jotka on helppo järjestää, mutta tuo säännöllisyys on juuri se juttu. On se sitten lenkki, ystävien tapaaminen, yksin saunominen tai mikä vaan oma juttu. Ja olipa kiva että pääsit kunnolla rentoutumaan, ihanaa luksusta ja olet sen todella ansainnut! <3

    1. Se on jännä miten se onkin äideille niin vaikeaa. Se pitää oikeasti tosiaan opetella, mutta onneksi, kun se on säännöllistä niin helpottuu kummasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *