Meidän arki

Minä vihaan allergioita!

Varoitus. Nyt tulee suoraa tekstiä. Saattaa sisältää kirosanoja ja sisältää hyvin paljon puhdasta negatiivista asennetta.

Suoraan sanottuna minä vihaan näitä vitun ruoka-aineallergioita lapsilla. Vihaan sitä mitä se tekee meidän perheelle. Vihaan sitä mitä se tekee meidän lapsille. Vihaan mitä se tekee minulle. Vihaan sitä mitä se tekee meidän parisuhteelle.

Syyttömät lapset

Lapset syntyvät tähän maailmaan viattomina ja tiedottomina kaikesta pahasta mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu täysin käsittämättömältä miksi pieneen vauvaan voi iskeä tämä. Ei ole helppo katsoa vierestä lapsen itkua. Itkua tunnista toiseen. Päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Ei tämä onneksi ole puhdasta kidutusta jatkuvasti, mutta tämä kierre ja paskatilanne voi jatkua vuosia.

Lapsi on puolustuskyvytön tullessaan tähän maailmaan. Vanhempien tehtävä on suojella heitä. Mitäs sitten, kun lapsi syntyykin huonon suoliston kanssa ja kärsii alusta asti erilaisista oireista? Mitäs sitten, kun ruoka tekee lapsen kipeäksi? Miten siinä suojelet lasta? Parhaan osaamisen mukaan. Välillä se kuitenkin tuntuu niin riittämättömältä.

Minua ottaa todella paljon välillä päähän tämä kokonaisuus. Esimerkiksi olen lohdutellut yli puoli tuntia tytärtäni, joka sai maistaa omenaa. Pienen palan, joka oli noin puolikkaan teelusikallisen kokoinen. Hän olisi halunnut lisää. Tottakai hän halusi lisää! Lapsi on syönyt samoja ruoka-aineita yli vuoden. Niitä huimaa kuutta ruoka-ainetta. Kuvittele, jos itse syöt kuukausi toisensa jälkeen hirssiä, kesäkurpitsaa ja riistaa. Sitten joku antaa sinulle pienen palan ihanaa marjaa, mutta vain yhden marjan. Etkä ymmärrä miksi helvetissä se ei anna niitä perkeleen marjoja lisää!

Seuraavana päivänä lohdutin jälleen tytärtäni. Tällä kertaa kipujen takia. Syynä se hiton puolikas teelusikallinen omenaa. Ei ole aina ihan reilua.

Tämä tekee minusta hirviön

Minä olen väsynyt, uupunut, turhautunut, saatanan vihainen, katkera, negatiivinen, valmis välillä luovuttamaan, stressaantunut ja kireä kuin viulun kieli. Älkää ymmärtäkö väärin. En ole tätä 24/7. Luojan kiitos. No väsynyt olen 24/7. Huonoina päivinä olen noita kaikkea. Vihaan sitä, että allergiat tuovat minusta ne kaikista kamalimmat puolet esille.

En todellakaan ole tällä hetkellä helpoin ystävä tai puoliso. Minussa on paljon negatiivista ajoittain, vaikka pidän itseäni enemmän positiivisena ihmisenä. Mutta en ole niin yli-ihminen, etteikö tämä kaikki näkyisi minussa jollain tavalla. Olen turhautunut, kun tuntuu, että kaikki ihmiset eivät ympärilläni ymmärrä tätä tilannetta. Olen ajoittain liian väsynyt selittääkseni.

Vihaan sitä, että huomaan jollain tavalla nostavani meidän perheen tilanteen muiden yläpuolelle. ”No eipä heillä ole näin vaikeaa, joten miksi valittavat?”. Argh! Kuinka ärsyttävää! Ja kuinka epätyypillistä minua.

Olen kuitenkin vain ihminen. Virheellinen ja kaukana täydellisyydestä. Olen äiti, joka rakastaa lapsiaan koko sydämestä.

Parisuhde

Tämä vaikuttaa kaikkeen tässä perheessä myös meidän parisuhteeseen. En halua puida sen enempää julkisesti parisuhdettamme, mutta voin sen todetta, että ottaa välillä päähän se kuinka paljon tämä vie meiltä molemmilta voimia.

Perhe

Tässä se on. Meidän perhe. Välillä se on helvetinmoisessa myrskyssä ja pyörrytyksessä. Kuitenkin olemme tavallinen perhe. Rakastamme ja välitämme toisistamme. Meidän perhe on ainutlaatuinen. Se on maailman ihanin asia. Voi kun pystyisi aina, kun on vähän tyynempää, niin pysähtymään ja nauttimaan.

Kaikessa kurjuudessa ja vitutuksessaan tämä perhe on parasta mitä meille on tapahtunut. Tämä on sen kaiken arvoista. (Vaikka välillä vituttaakin kuin pientä oravaa)

~Rakkaudella Raisa

Spread the love
  • 112
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    112
    Shares

4 Comments

  • Marita

    Tiedän niin tunteesi. Vihaaminen on oikeutettua ja luvallista. Tyttäreni vuoksi tunnen itse samoin. Vihaamisen jälkeen tulee epätoivo ja suru…. Kukaan ihminen maailmassa joka ei tätä helvettiä ole kokenut, ei tiedä mitään, vaikka moni luulee olevansa kaikki tietäviä.
    Voimia teille arkeen jaksaa

  • Marita

    Tiedän niin tunteesi. Vihaaminen on oikeutettua ja luvallista. Tyttäreni vuoksi tunnen itse samoin. Vihaamisen jälkeen tulee epätoivo ja suru…. Kukaan ihminen maailmassa joka ei tätä helvettiä ole kokenut, ei tiedä mitään, vaikka moni luulee olevansa kaikki tietäviä.
    Voimia teille arkeen jaksaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *