Meidän arki

Miksi kirjoitan blogia?

Olen saanut pientä hämmästelyä miksi kirjoitan blogia ja miksi avaan meidän henkilökohtaista elämää aika avoimesti.  On tullut vastaan ihmettelyä, että enkö keskustele näistä asioista ”ihan oikeiden ihmisten kanssa”. Vastaus on kyllä. Minä keskustelen asioista paljonkin omassa perheessäni ja ystävilleni.

Miksi sitten lisäksi kirjoitan?

Ehkä aina se puhuminen ei ole riittävää. Olen huomannut kuinka terapeuttista tämä kirjoittaminen voi olla. Silloin saan paneutua kunnolla tiettyyn aiheeseen. Mietin sitä ensin päässäni, teen luonnoksen paperille ja sitten kirjoitan sen ulos. Voisin toki jättää kirjoituksen koneelleni enkä jakaa sitä maailmalle, mutta tässä päästään siihen alkuperäiseen syyhyn miksi aloitin blogin. Haluan antaa vertaistukea. Tiedän, että tässä samassa tilassa olevia perheitä on paljon ja vertaistuki on tärkeää. Halusin siis auttaa. Jos yksikin vanhempi voi samaistua ja saada kirjoituksestani jotain positiivista fiilistä, ei aikani ole mennyt hukkaan. Tämä on minun väyläni ja tapani auttaa.

Blogini on ollut vasta reilut neljä kuukautta julkisena, mutta huomaan, että aihe kuitenkin jonkun verran kiinnostaa. Kävijöitä sivuillani on ollut tähän mennessä reilu 7400. En tiedä millaisissa lukemissa yleensä uuden blogin kävijämäärät liikkuvat, mutta minusta lukema kuulostaa siltä, että aihe herättää mielenkiintoa.

Palaute

Saamastani palautteesta 98% on ollut pelkkää positiivista. Allergiaperheiden vanhemmat ovat kiittäneet, että olen osannut sanoittaa heidänkin tunteitaan ja muutamat ammattihenkilöt ovat kiittäneet asian esille tuomisesta. Ja se mikä minusta tuntuu aivan mahtavalta, ovat olleet ihmiset joita tämä aihe ei ole millään tavalla koskettanut, ovat tulleet sanomaan kuinka mieltä avartavaa on ollut lukea allergiaperheen elämästä. Aivan mieletöntä, että ihmiset joihin tämä aihe ei liity ovat saaneet minun kirjoituksesta uutta tietoa ja ymmärrystä.

Harrastukseni

Kaiken tämän lisäksi olen saanut itselleni uuden harrastuksen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta se on vuosien varrella unohtunut. Nyt kuitenkin olen saanut muistaa miksi tästä niin kovasti pidän. Tiedän, että paljon on varmasti lauseiden rakenteissa ja oikeinkirjoituksessa tekemistä ja uskon, että kehityn tässä asiassa koko ajan. On ihanaa, että minulla on joku aivan oma juttu. Juttu jossa voin kehittyä ja oppia lisää uusia asioita.

On ollut oikeasti hauskaa opetella omien nettisivujen pitämistä, joka tuottaa kyllä välillä harmaita hiuksia. Olen myös joutunut opiskelemaan lisää allergioista, kun olen etsinyt lähteitä ja tarkistanut tiettyjä faktoja. Lisäksi on ollut mielenkiintoista tutustua toisten blogeihin. Tykkään päivitellä blogin Instagram sivuja meidän arjesta ja on todella mukavaa olla vuorovaikutuksessa uusien ihmisten kanssa. Olivat he sitten lukijoitani tai muita bloggaajia.

Tiedostan kyllä, että totta kai tällä kaikella voi olla omat negatiiviset puolensa, kun tuo oman elämän kaikkien silmille. Aina löytyy niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai eivät halua edes yrittää ymmärtää. Mutta se on niin pieni miinuspuoli tässä hommassa, että en anna sen häiritä.

Tulevaisuudessa

Minulla on 20-30 aihetta mielessä koko ajan mistä kirjoittaa, joten tyhjän paperin hetkeä ei todennäköisesti ole vielä pitkään aikaan tulossa. Motivaatio on korkealla kirjoittaa lisää. Haluan tuoda tätä asiaa enemmän esille. Haluan kertoa, että meidän allergiaperheiden monet tunteet mitä käymme läpi tässä allergia-arjessa ovat normaaleja. Haluan rikkoa ennakkoluuloja ja haluan synnyttää keskustelua tästä aiheesta. Haluan asenteiden muutosta ja että meitä allergiaperheitä ymmärettäisiin paremmin.

Ja kiitos teille kaikille lukijoille. Te annatte aivan valtavasti energiaa tähän hommaan!

Spread the love
  • 36
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    36
    Shares

2 Comments

  • Askeleita isyyteen

    Aika samoista syistä täälläkin blogia pidetään. Kirjoittaminen on ollut aina mieluista, mutta blogin kaltaista tekstin synnyttämistä en ollut tehnyt pitkään aikaan. Vaimoni raskaus antoi tarvittavan alkusysäyksen. Halusin dokumentoida tätä matkaa ja omia tuntemuksia. Kirjoitan avoimesti elämästäni vaikkakin ”nimettömänä”, moni jo tietää, kuka blogin takana on. Enkä minä ole sitä peitellyt mitenkään jos joku on asiasta kysynyt. Blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Antanut kananavan purkaa ajatuksia ja tietysti tähän on kuulunut mm. kuvia ja some-kanavien päivityksiä. Hauskaa on ollut. Palautetta on tullut aika vähän. Eikä yhtään negatiivista. Kirjoitan oikeastaan itselleni ja kivasti näihin jää päiväkirjamerkinnät sitten talteen tulevaisuutta varten.

    Sinulla on mielenkiintoinen ja asiapitoinen blogi. Jatka samaan malliin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *