Meidän arki

Meidän maanantai ja kuulontutkimus

(Oliverilla on merkittävä puheenkehityksen viivästymä, joten saimme hänelle lähetteen kuulontutkimukseen.)

5.30 herätys. Aamupala ja laittautuminen.
6.00 käyn herättämässä Oliverin. Kolme kertaa poika kääntää kylkeä. Neljännellä kerralla kannan sohvalle. Oliver karkaa takaisin sänkyyn. Mies menee pukemaan Oliverin.
6.15 herätän Siljan tissille.
6.25 minä ja Oliver ollaan autossa. (Mies lähti töihin ja mummo jäi Siljan kanssa.)
6.40 ollaan juna-asemalla ja 6.51 junassa. Oliver syö aamupalan junassa. ”Kylläpä jännittää tulevan tutkimuksen tulokset. En tietenkään toivo, että lapsellani olisi kuulovammaa, mutta toisaltaan se selittäisi niin paljon. Raskasta, kun mielessä pyörii usein miksi lapsellani on niin merkittävä puheenkehityksen viivästymä.”

7.09 ollaan Helsingissä ja ratikassa klo 7.32. ”Olisi pitänyt ottaa rattaat mukaan. Ei täällä ole niin paljon ruuhkaa.” Oliver ei jaksa kävellä. ”Hitto tämä kolme -vuotias painaa jo paljon. Milloin tästä pojasta tuli näin iso?”

7.42 ollaan kirurgisessa sairaalassa. Oliver painaa 7 kertaa vuoronumeronäppäintä. Sihteeri selittää mihin meidän pitää mennä. ”Joo… yksi kerros ylöspäin… Ääh… en kuule mitään.” Oliver huutaa lattialla. ”Kuulotutkimus. Kolmas kerros. Okei kyllä me osataan.”
7.50 kolmas kerros. ”Jaa…. mihin pitikään mennä? Tuossa lukee kuulontutkimus eli sinne.”
7.51 ”Hmm… onpas tylsä paikka lapsen odottaa tutkimusta. Ei yhtään leluja. Täällä näyttää olevan vain aikuisia: yksi raskaana oleva ja toinen nuori mies. Hänellä on näemmä kuulolaite. Sitä ei juuri huomaa. Ei hassumman näköinen. Ehkä tuollainen kuulolaite ei olisi paha… Tämä mies ainakin näyttää sen kanssa hyvältä.”

8.02 ”Ollaankohan me nyt oikeassa paikassa edes?”
8.04 hoitaja tulee ja kysyy onko Oliver paikalla ja kertoo, että olemme väärässä paikassa. ”Hitto! No toivottavasti hoitaja ymmärtää. Näytän ainakin väsyneeltä kotiäidiltä.”
8.05 ollaan oikeassa odotusaulassa ja hoitaja tuo vielä perästä Oliverin hatun. ”Hups. Nolottaa. Täällä ainakin on lasten leikkipaikka.”

8.10 Oliver haetaan tutkimukseen eikä äitiä oteta mukaan. ”Hetkinen! Olisi ollut ihan mukavaa, että tästä olisi kerrottu aiemmin. Nyt olin valmistellut lapsen siihen, että tutkimus tehdään sylissä. Onneksi Oliver on niin reipas. Sinne se minun pieni mies meni. Hmm… jos Oliver on yhteistyöhaluinen, tutkimus kestää noin 1-3min. Siis, jos läpäisee testin heti. Kuinka paljon aikaa onkaan jo mennyt?”
8.20 Oliver tulee hymyillen ja saa kiitokset hoitajalta reippaudesta. Nyt odotetaan lääkärinaikaa.

8.30 hoitaja kutsuu lääkärin vastaanotolle. Tulos: kuulo erinomainen. ”Hienoa! Kai? Mutta miksi lapsi ei vieläkään puhu?”  Oliver näkee kanttiinissa pääsiäismunia. Ostan Oliverille munan. Otamme kääreen pois, aukaisemme munan, Oliver ottaa yllätyksen ja minä heitän suklaan pois. ”Voi rakas pieni. Kuinka paljon toivoisin, että olisit voinut syödä tuon suklaan.” Lähdemme takaisin ratikalla rautatieasemalle.

8.55 käymme Coffee Housessa vielä aamuteellä. Tarjolla on gluteenitonta ja vegaanista omenatartalettia. Syömme ne Oliverin kanssa.

10.30 olemme kotona. Oliver kertoo innoissaan (niillä omilla eleillään ja äänteillään) mummolle päivän tapahtumista. Syömme lounaan. ”Väsyttää todella paljon. Saisinkohan mitenkään näitä tänään nukkumaan päiväunia samaan aikaan?”
12.30 mummo lähtee kotiin. Silja nukkuu ulkona. Minä ja Oliver menemme vierekkäin päiväunille.

13.30 Silja herää.
14.00 Oliver herää. On aika syödä välipala. ”Väsyttää edelleen. Toivottavasti mies tulee ajoissa kotiin.”

15.15 mies tulee. ”Jes! Mies kotona!” Oliver juoksee laittamaan saappaat jalkaan ja painelee pelkän t-paidan kanssa isäänsä vastaan. Kuuluu huuto. Lapsi tulee polvet verillä sisälle. Putsataan ja hellitään. Laastarit ja tabletti auttavat.

16.30 päivällinen ja miehen kanssa kuulumisten vaihto.

17.30 Väinön kanssa lenkille. ”Vau! Ihanaa olla ulkona, kun aurinko paistaa. Tuntuu, että olen ollut täydellisessä horroksessa viimeiset puoli vuotta ja nyt alan pikku hiljaa heräämään.”

18.30 Iltapala ja iltatoimet.
19.30 lapset omissa sängyissään. Oliveria pelottaa.
20.15 kummatkin lapset nukkuvat. ”Jes! Omaa aikaa! Olisiko tänään aika julkaista blogikirjoitus väsymyksestä? Pitkään olen sitä tehnyt ja pohtinut. Olisiko aika päästää se muiden luettavaksi? Olenko saanut siihen nyt kuvattua kaiken haluamani? Hitto. Nyt vain painan julkaise nappia! Sinne meni. Kertomus minun väsymyksestä.”

22.00 ”Hitto kello on jo noin paljon taas. Mihin tämä aika aina menee?” Suihku ja iltapala.
22.45 sängyssä. ”Voi kunpa kumpikaan lapsi ei tänä yönä heräisi.”
02.30 Äitiiiiiii!

Spread the love
  • 7
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    7
    Shares
Tagged , , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

2 thoughts on “Meidän maanantai ja kuulontutkimus

  1. Ihania uutisia, että kuulo on kuitenkin kunnossa! Osa vain oppii myöhemmin puhumaan <3 Itse olen oppinut puhumaa vasta 4,5v – sitä ennen oli yksittäisiä sanoja tai sanan puolikkaita ja äänteitä kai lähinnä. Vasta 6v tietämillä olen tehnyt läpimurron ja alkanut puhua kunnolla. Joten kyllä se puhe sieltä vielä tulee <3

    1. Tämmöiset tarinat ovat aina lohdullisia. Paljon on mielessä, miksi lapsi ei puhu. Eihän siihen välttämättä koskaan saa vastausta. Just kirjoittelin viikko sitten luonnoksen meidän viivästyneestä puheenkehityksestä. Huomenna sen varmaan hion loppuun ja julkaisen. Yksi iso lisästressi sekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *