Meidän arki

Meidän allergia-arki

Miten meidän arki eroaa muiden perheiden arjesta? Pitkälti meillä eletään kuten missä tahansa pikkulapsiperheessä. Suurin ero tulee ruoan suhteen. Meidän arki pyörii aika paljon ravinnon ympärillä. Tällä hetkellä, koska olen kotona, minä vastaan pääasiassa meidän perheen ruoanlaittopyörityksestä. Pyöritykseksi sitä kutsun, koska pyörin kokoajan keittiössä. Ainakin tuntuu siltä. Siljalle sopii ne kolme ruoka-ainetta (luumu, saksanhirvi ja kesäkurpitsa), joten teen hänelle itse saksanhirvipullat/soseen ja soseutan kesäkurpitsan. Bonnelta onneksi saa 100% luumusosetta valmiina. Oliverille teen myös pääasiassa kaikki ruoat itse, koska ei ole oikeastaan mitään edes puolivalmista joka sopisi. Minun id:n (imetysdieetin) takia teen itselleni erikseen oman ruoan. Meillä kolmella ei ole kovin montaa yhteistä sopivaa ruoka-ainetta. Mies raukka joutuu tyytymään aika usein valmispöperöihin tai syö minun köyhiä eväitä, koska aika ei riitä enää tehdä neljättä eri ruokaa.

Jatkuva ruoan teko on saanut sen aikaan, että olen alkanut inhomaan ruoanlaittoa. Tuntuu, että olen jatkuvasti keittiössä. Keittiö on myös kokoajan täydessä kaaoksessa, koska tilat ovat todella pienet enkä aina jaksa/kerkeä tiskaamaan ja siivoamaan jälkiä. Nyt tilannetta onneksi on saatu hieman helpommaksi, kun ostimme uuden pakastimen. Pystyn siis tekemään pakkaseen valmiiksi ruokaa. Luksusta! Silja nimittäin syö kolme kesäkurpitsaa päivässä, niin sitä kuluu paljon. Täytyisi taas ottaa kurpitsapäivä ja mennä tyhjentämään Prisman kesäkurpitsalaari soseita varten.

Kurpitsat hörystymässä

Suunnitelmallisuus ruoanlaitossa on meillä kaiken a ja o. Mitä menoja meillä on? Onko kaikilla ruokaa? Tarvitaanko eväitä? Missä välissä teen ruokaa? Miten kuljetan ruoan? Pitääkö edellisenä päivänä tehdä seuraavan päivän ruoat jo valmiiksi? Tarkkuus on toinen asia. Pitää aina muistaa tarkistaa mitä mikäkin tuote sisältää.  Pitää olla myös tarkkana, että lapsi ei syö muiden ruokia. Oliver on onneksi sen verran vanhempi, että ymmärtää jo olla koskematta vieraiden ruokiin (vanhempien lautaset houkuttavat enemmän varkauksiin). Silja tosin on nyt iässä, jossa napataan kaikki suuhun. Tilanteet, joissa on paljon muita lapsia jotka syövät myös, ovat haastavia liikkuvan vauvan kanssa.

Se hyvä puoli tässä kaikessa on, että meillä syödään tuoreista raaka-aineista eikä eineksiä käytetä lähes ollenkaan (paitsi mies). Joskus tosin ajattelen kaiholla, että voi kun nyt voisi vaan lämmittää ne pinaattiletut nopeasti lapsille. Sen sijaan alan pyörittelemään lihapullia.

Leivonta on ollut intohimoni. Jossain vaiheessa, kun Oliverille ei vielä gluteenittomatkaan tuotteet sopineet, intoni laimeni. Nyt, kun Oliverille sopii gluteenittomat tuotteet ja kauravalmisteet, on taas tullut mielenkiintoa leipomiseen. Oli ihanaa tehdä Oliverin syntymäpäiville hänelle oma kakku! Munaton, maidoton, soijaton ja gluteeniton kakku. Harjoittelin kakun tekoa etukäteen ja olen ylpeä tuotoksesta. Makukin oli ihan hyvä. Ja Oliverin ainut syntymäpäivälahjatoive oli, että hän saisi kakkua. Hän ei meinannut pysyä penkissä, kun vihdoin sai leikata hänen ensimmäistä omaa syntymäpäiväkakkua. Se oli äidistäkin todella liikuttava hetki. Kolme vuotta se kesti ja vihdoin hän sen sai.

Oliverin 3v synttärikakku. Maidoton, munaton, soijaton ja gluteeniton.

Yksi kuormittava tekijä meidän arjessa on jatkuvat käynnit jossain. Keksimäärin meillä on kuukaudessa 8-12 käyntiä: neuvolassa, labrassa, lääkärissä jne… Tätä tämä on ollut 08/2015 lähtien. Joskus voi olla helpompia kuukausia ja sitten tiukempia kuukausia. Tähän vaikuttaa allergioiden lisäksi lasten infektioherkkyys. Tämä on ollut yksi kuormittavimmista asioista meidän arjessa mielestäni. Aina ollaan jossain menossa. Pikkujätti on toinen meidän koti. Ainakin välillä se siltä tuntuu. Välimatkat ovat pitkiä täällä. 30km:a lastenlääkäri (Helsinki tai Kauniainen), 30km:a korvalääkäri (Tapiola), 20km osteopaatti (Klaukkala), 15km puheterapeutti (Myyrmäki) jne… Ja ruuhkat pidentävät ajallisesti matkoja paljon. Uskon kuitenkin, että tämäkin vielä joskus helpottaa. Olen todennut miehelle että on hyvä että pystyn olemaan kotona vielä. Olisi todella haastavaa lisätä tähän kummankin työt.

Muuten arjessa allergiat näkyvät oikeastaan siinä, että tarkkailen lasten oireita paljon. Lapset ovat valvovan silmäni alla. Millaista on kakka? Onko refluksioireita? Mistä levottomat yöt nyt johtuvat? Onko iho kunnossa? Onko vatsakipuja? Haluan saada nopeasti allergiaoireet kiinni, että tilanne ei pääse pahaksi. Se on aivan hirveää, kun oireet ovat päässeet ryöpsähtämään. Tilanteen rauhoittaminen vie aina aikaa ja voimia.

Yöunet ovat monessa pikkulapsiperheessä vähäisiä. Niin ne ovat täälläkin. Rotaatiokokeilut pitää aina miettiä oman jaksamisen mukaan. Jaksaako nyt taas mahdollisesti herätä useammin yöllä? Infektiot myös pitävät meitä paljon öisin hereillä. Nyt kun on kaksi lasta, niin valvomista on tuplamäärä. En ole varmaan ikinä ollut näin väsynyt, kuin mitä olen ollut viimeiset 9kk. Nyt menty taas monta viikkoa niin, että pisin unipätkä on ollut kolme tuntia. Uni maistuisi jo!

Muuten meidän arki on ihan normaalia. Yritetään aina välillä nähdä ystäviä ja käydä ulkona. Leikitään kotona ja hassutellaan. Välillä käydään serkkulassa Lappeenrannassa. Mitään ylimääräisiä muskareita ym en ole ottanut ohjelmistoon. Nyt tammikuussa Oliverilla alkoi (ensimmäinen harrastus) perheuimakoulu. Se on ollut mukavaa. Muita harrastuksia itselläni ei nyt ole. Sen vuoksi tämä blogi tuntuu ihanalta vaihtelulta. Mies harrastaa lentopalloa ja käy välillä salilla. Nyt kun jäin kodinhoitotuelle, on tarkoitus käydä välillä keikkailemassa keskolassa. Vaihtelu tekee hyvää.

Oliver on 20h/vk päiväkodissa. Hän aloitti 2017 tammikuussa, kun palasin työelämään pariksi kuukaudeksi. Päätimme pitää hänet siellä, vaikka olen käynyt itseni kanssa valtavaa taistelua asian kanssa. Koen jollain tavalla huonommuuden tunnetta, että olen noina päivinä vauvan kanssa kotona ja esikoinen tarhassa, vaikka tiedän, että se on kaikkien etu. Noina päivinä pystyn hoitamaan tiettyjä lääkäri ym. käyntejä, joihin en Oliveria tarvitse mukaan ja joinakin päivinä vain lepään. Oliverilla on myös merkittävä puheenkehityksenviivästymä, joten senkin puolesta hänelle tekee hyvää olla päiväkodissa. Tunnen itseni edelleen liian herkästi huonoksi äidiksi, kun vien Oliverin päiväkotiin ja toisessa kädessäni on kaukalo. Tästä ajattelutavasta tulisi vain päästä irti.

Mikä auttaa jaksamaan? Asioiden ymmärtäminen. Se, että ymmärtää jollain tavalla mistä mikäkin oire johtuu ja mitä sille voi tehdä, auttaa. Ja tietenkin olettamus siitä, että allergiat joskus helpottavat edes jollain tavalla. Helpommat kaudet tuovat heti uutta puhtia arkeen. Kun lapset ovat suhteellisen terveenä eikä ole ollut huonoja ruokakokeiluja, elämä suorastaan hymyilee. Oma aika on todella tärkeää minulle. Se auttaa omaan jaksamiseen. Sitä omaa aikaa ei todellakaan ole liikaa, koska tukiverkosto on todella pieni meillä. Mutta pitää iloita niistä hetkistä, kun saa apua. Parisuhde on sellainen, joka pitää tämän talon kasassa. Välillä toki tuntuu, että nämä kaikki lasten ongelmat kutistavat koko parisuhteen. Senkin eteen pitäisi tehdä töitä. Parhaimpina hetkinä toimiva parisuhde on kallio mitä vasten pystyy nojaamaan ja luottamaan. Nyt helmikuun myötä aurinko on tullut esiin ja se tuo kyllä uutta virtaa. Rakastan myös tulpaaneja.

Tällaista meidän arki näin todella lyhykäisyydessään on. Työn alla on seuraavanlaisia tekstejä ”imetysdieetti” ja ”flunssapotilas”. Ja nyt olemme Lappeenrannassa, joten tästä reissusta tulee myös kuulumiset.

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *