Meidän arki

Lapsi ei puhu ~viivästynyt puheenkehitys~

Oliverin merkittävä puheenkehityksen viivästymä

Oliver täytti viime tammikuussa kolme. Hän on vauhdikas, kekseliäs, huumorintajuinen ja empaattinen pieni poika. Niin rakas ja täydellinen. Hän ei vain puhu. Oliver on nyt käynyt vuoden jo puheterapiassa. Vuosi sitten hän tuotti 3-4 sanaa. Nyt hän käyttää päivittäin noin kymmentä sanaa ja osaa toistaa noin kolmekymmentä, jotka me vanhemmat ymmärrämme.

”Kyllä hän oppii puhumaan.” ”Se puhuminen voi alkaa aivan yllättäen ja sitten hän puhuukin jo lauseita.” ”Mutta hän on vielä pieni!” ”Pääasia, että hän ymmärtää kaiken.” ”Tiedän erään, joka alkoi vasta kolme/neljä -vuotiaana puhumaan.” ”Ei kannata olla huolissaan.” Paljon olemme saaneet kuulla kommentteja. Kaikki nämä on sanottu meille rakkaudella. Lauseissa on totuuden siemen. Se ei kuitenkaan poista sitä asiaa, että tämä vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään. Se vaikuttaa Oliveriin.

Herkkä ja kekseliäs perfektionisti

Hän on fiksu poika, josta näkee, että hän haluaisi niin kovasti jo pystyä kertomaan asioita. Hänellä olisi koko lapsen maailma meille sanoitettava, mutta hän ei pysty siihen. Hän myös jo tiedostaa, että on erilainen tässäkin asiassa. Hän selvästi arastelee puhumista. Ja kun yritämme häntä kannustaa ja lohduttaa, että kaikki oppivat tämän taidon omassa tahdissa, nousee poikani silmiin kyyneleet. Oliver on herkkä ja pieni perfektionisti. Luonteenpiirteitä, jotka eivät auta tässä asiassa. Hän reagoi voimakkaasti, jos joku kommentoi hänen puhumistaan edes pienesti negatiiviseen tai kyseenalaiseen sävyyn.

Arjessa puheongelmat näkyvät jatkuvina väärinkäsityksinä. Kekseliäällä pojallani on vauhdikas ajatusmaailma ja se on täynnä ideoita. Ideoita, jotka eivät aina ole niin kovin hyviä (ainakaan äidin mielestä). Koska hän ei voi ideaansa kertoa, hän tekee sen. Olemme monesti tilanteissa, että luulen hänen olevan tekemässä jotain kiellettyä, kun oikeasti hän onkin kaivamassa kuivauskaapista vauvalle tuttia, koska vauva itkee. Turhia toruja ja moitteita tulee. Hän myös turhautuu, kun muut eivät häntä ymmärrä. Mieti maailmaa, jossa sinä ymmärrät muiden kieltä ympärilläsi, mutta kukaan ei ymmärrä mitä sinä puhut.

Oliver on onneksi erittäin kekseliäs poika, joten hän osaa tuoda ällistyttävällä tavalla eleillä ja äänteillä itseään ymmärretyksi. Onneksi näin. Me vanhemmat ymmärrämme häntä melko hyvin. Hän tarvitsee meidät aina tulkiksi, kun ympärillä on muita ihmisiä. Vieraan ihmisen on vaikea ymmärtää, kun lapsi sanoo ”örh örh”, että se tarkoittaa traktoria.

Tukiviittomat

Me käymme puheterapiassa ja odotamme, että kommunikaatio-ohjaus alkaa. Olemme jo aloittaneet tukiviittomat ja Oliver ottaa ne ällistyttävän hyvin haltuun. Tässä on meille vanhemmille myös työmaata. Viittomamaailma on ollut meille täysin vieras. Nyt yritän hallita jo kymmeniä tukiviittomia. Tukiviittomat auttavat meitä paljon kotona ja päiväkodissa. Muille aikuisille ja lapsille ne ovat vieraita. Olen huolissani miten Oliver pystyy luomaan kaverisuhteita, kun sanoja ei ole. Kaverit tulevat koko ajan tärkeimmiksi, kun lapsi kasvaa. Tuleva päiväkotiryhmän vaihto syksyllä jännittää paljon. Siellä on vanhempia lapsia, jotka puhuvat jo huomattavasti enemmän. Tunteeko Oliver itsensä entistä erilaisemmaksi vai voisiko ryhmä vaikuttaa hänen puhumiseensa positiivisesti?

En voi sille mitään, mutta koen, että olemme jääneet jostain paitsi. Me emme koskaan saaneet kuulla niitä kaksi vuotiaan hauskoja oivalluksia. Kateellisena välillä luen, mitä muiden lapset ovat huudahtaneet kassajonossa. Voi kunpa meilläkin. Lupasinkin, että kun ja jos poikani huutaa kassajonossa ”kakka, pimppi, pissi ja tissit”, olen vieressä ylpeänä. ”Kyllä! Minun poikani osaa sanoa nämä sanat ja kertoa ne maailmalle!” Aika näyttää joudunko nielemään lupaukseni.

Tulevaisuus

Vaikka kuinka yritän asennoitua, että hän oppii asiat omassa tahdissaan, en voi sille mitään, että murehdin. Ja kyllä tämä kuormittaa meidän muutenkin jo hankalaa arkea. Ja kukaan ei osaa sanoa milloin Oliver oppii kunnolla puhumaan ja kuinka monta vuotta meidän puheterapia kestää. Puheterapeutin arviossa luki: ”viitteitä dyspraksiasta”. Se tarkoittaa, että sanat vaativat satoja ja tuhansia toistoja. Se on paljon. Me harjoittelemme paljon ja teemme erilaisia tehtäviä kotona. Niitä pitää tehdä todella paljon. Eli voi hyvin olla, että Oliver ei tule koskaan heräämään yhtenä päivänä ja ala puhumaan lauseita. Voi olla, että hän oppii puhumaan, kun on toistanut ja harjoitellut niitä sanoja satoja ja tuhansia kertoja.

Oliverilla oli vauvana viivästynyt katsekontakti. Kaksi kuukautta syntymän jälkeen hän vain tuijotti lamppuja. Olin itse tuolloin todella huolissani. Lopulta menimme lääkäriin ja saimme lähetteen silmäklinikalle. Pian lähetteen saamisen jälkeen Oliver otti katsekontaktin vanhempiinsa. Se tunne oli mieletön. Kaksi kuukautta olin odottanut, että lapseni katoisi minua eikä kääntäisi aina päätänsä pois. Vihdoin hän katsoi ja hymyili. Silmäklinikalla Oliver todettiin silmien suhteen normaaliksi. Nyt kuitenkin mielessäni pyörii paljon kysymyksiä. Oliverilla on ollut viivästynyt katsekontakti ja nyt merkittävä puheenkehityksen viivästymä. Lisäksi hän on erittäin vilkas ja hänellä on aistiherkkyyksiä. Monta tekijää, joille voimme saada tulevaisuudessa syyn. Toistaiseksi olemme epätietoisuudessa. Kuten lääkärimme sen sanoi, emme voi tietää johtuuko aistiherkkyydet ja levottomuus allergioista. Oliverilla kuitenkin on kipuja ja vaivoja, jotka voivat selittää kyseiset asiat. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan asiat kääntyvät, mutta äitinä minua kyllä mietityttää. Tiedän, että vaikka saisimme näille jonkun syyn ja nimen, Oliver on aina se sama rakas Oliver. Minua kuitenkin huolestuttaa tämä muu maailma. Se on niin paljon julmempi niitä kohtaan, joissa on jotain erityistä.

Aika näyttää. Nyt on aika keskittyä tähän hetkeen. Näihin legoleikkeihin, sylittelyihin, nauruihin ja itkuihin.

P.s päivittelin ”Nettisivuja allergiaperheille” listaa. Se löytyy täältä.

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

2 thoughts on “Lapsi ei puhu ~viivästynyt puheenkehitys~

  1. Erityisherkkyys on erittäin yleinen liitännäis oire dysfasia eli nykyään kielellinen erityisvaikeus lapsilla. Onko kielijänne tutkittu? Oletteko tukiviittomakurssil ollu? Entäs kelan soveltuuskurssille oletteko anoneet? Onko vammaistuki? Erityisperhe mekin ja 1 lapsi dysfasia f80.1 eli kielellinen erityisvaikeus, erityisherkkyys, hahmotushäiriö,suun alueen dyspraksia, keskittymis vaikeus nyt paperil. Tyttö nyt 6v täyttää 7v ja erityiskoulussa pidennetyllä oppivelvollisuudella 🙂 vuosia tehty töitä ja nykyään puhuu jo paljon ja suht selkeesti et tietty jostain ei saa selvää tai ymmärrä ja vieras viel vähemmän mutta puhuu tosiaan suurimmax osax niin että saa selvää🙂 on olemassa paljon vertaistuki ryhmiä aivoliitol esim keinuva tääl turus mut hesas ym on omansa eri nimisiä kylläkin 🙂 ja aivoliitol on live chattei myös 👍 naamakirjas on myös paljon ryhmiä mist on suuri apu ja saa tietoo mitä lääkärist et kuule.

    1. Kielijänne on katsottu. Tässä kuussa pitäisi saada lähete foniatrille. Muuten ei ole vielä tutkittu enempää. Tukiviittomakoulutukseen on lähete mennyt helmikuun alussa ja odotellaan aikaa. Tuskastuttavan hidasta välillä tämä touhu, mutta siihen saa ilmeisestu tottua. Pitäisi varmaan tutkia enemmän noita vertaistukiryhmiä. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *