Meidän arki

Äidit, jotka vievät vanhemmat lapset päivähoitoon ollessaan vauvan kanssa kotona, ovat laiskoja?

Puristan tiukasti kaukaloa, jossa vastasyntynyt tyttäreni on. Toisella kädellä pidän esikoisesta kiinni. Näen muita vanhempia. Päiväkodin pihalla haluan vajota maan alle.

Tunnen häpeää ja syyllisyyttä viedessäni esikoisen päiväkotiin, koska palaan vauvan kanssa kotiin. Pelkään, että muut vanhemmat tuomitsevat minut. Pelko ei välttämättä ole turha. Ennen muut vanhemmat tervehtivät minua. Nyt minusta alkaa tuntua, että kaukalon ilmestymisen myötä se vähenee. Ei katsota enää silmiin eikä toivoteta hyvää huomenta. Kuvittelenko?

Hyvän äitiyden mittari?

En kuvittele, jos on uskomista sosiaalisen median keskusteluihin. Todella moni leimaa suoraan äidit, jotka vievät vanhemmat lapset hoitoon laiskoiksi ja välinpitämättömiksi. Tämä keskustelu nostattaa aina tunteita keskustelijoissa niin puolesta kuin vastaan.

Minäkin ajattelin ennen samalla tavalla. Ennen lapsia ihmettelin suuresti, kuinka itsekästä on käyttää valtion verorahoja noin törkeästi hyväksi. Minusta se olisi pitänyt olla kiellettyä.

Esikoisen syntymän jälkeen pidin hyvän äidin mittarina sitä kuinka pitkään lapsi saa olla kotona. Ajattelin, jos saamme toisen lapsen, niin esikoinen saa olla vielä pidempään kotona, melkein esikouluun asti.

Toisin kävi

Meillä ei ole ollut helppoa esikoisen kanssa. Eikä sen helpompaa ollut seuraavan lapsen kanssa. Minulle sanoi suoraan neuvolan psykologi raskaana ollessani, että älä missään nimessä luovu päiväkotipaikasta. Hän näki siinä hetkessä sen mitä minä en. Me olimme kuormittuneita ja jaksamisen äärirajoilla.

On helppo tuomita, mutta koskaan ei voi tietää mitä perheen taustalla on. Kukaan ei voi sitä päällepäin nähdä. Siellä voi olla vauvalla refluksia, allergiaa tai ihan mitä vain poikkeavaa ja perhettä kuormittavaa. Vanhemmilla voi olla masennusta, kriisiä, hätää läheisistään tai ihan mitä vain. Joskus syy voi olla vanhemmassa lapsessa. Ehkä hänellä on joku syy olla varhaiskasvatuksen piirissä.

Eikä tarvitse edes olla virallista ”syytä”. Meidät kaikki vanhemmat on varusteltu eri tavoin. Me kaikki koemme asiat eri tavalla. Meillä on erilaiset lapsuudet ja voimavarat. Meillä on erilainen stressin sietokyky ja selviytymismekanismit. Toinen äiti ehkä jaksaa hyvin kaaoksen ja vauvavuoden, vaikka siellä olisi suuriakin haasteita. Se ei kuitenkaan tee hänestä yhtään sen ”parempaa äitiä” kuin siitä toisesta, joka viimeisillä voimilla aamulla raahautuu viemään päiväkotiin vanhempia lapsia.

”Mutta onhan niitäkin äitejä, jotka vain vievät ilman mitään syytä!” Vai olisiko toiset syyt vain yhteiskunnallisesti hyväksytympiä valtaväestön mielestä?

”Mutta kyllä lapsella olisi parempi olla kotona!” Vai olisiko lapselle parempi hyvinvoivempi äiti?

Jatkuva syyllisyys

Vaikka meidän perheellä on monta syytä miksi meidän järjestely on ollut tällainen, koen siitä syyllisyyttä. Minulle tulee pakonomainen tarve kertoa puoli tuntemattomille ihmisille miksi meillä esikoinen on päivähoidossa ja minä kotona. ”Meillä on kaksi allergista lasta. Minua väsyttää todella paljon. Voimat aivan äärirajoilla. En ole nukkunut vuosiin kunnolla. Meillä on todella paljon erilaisia käyntejä, joihin en voi ottaa vanhempaa lasta mukaan. Niin ja läheisilläkin on paljon murhetta.” Niin turhaa! Voisin tehdä postauksen, jossa kertoisin miksi minun lapseni on päivähoidossa. Siitä tulisi 5000 sanainen pläjäys. Mutta mitä järkeä?

Minä uskoin neuvolan psykologia ja en ottanut esikoista pois päivähoidosta, vaikka kuopus syntyi. Onneksi tein näin. Nämä päiväkotipäivät ovat olleet tämän perheen pelastus. Kukaan muu ei tätä palettia voi ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut. Niin kuin minä en voi ymmärtää millaista ”normaali” vauva-arki on (jos sellaista siis edes on olemassa).

Muutos

Meidän perhe elää pian muutosten aikaa. Silja aloittaa päivähoidon tammikuun lopussa. ”Pääsen B-luokan äitikansalaisuus-leimasta eroon.” Ja kun näen jonkun äidin, joka vie lasta päiväkotiin ja puristaa kaukaloa kädessä, minä tervehdin häntä erittäin lämmöllä. He ovat tehneet heidän perheelle oikean ratkaisun.

Spread the love
  • 84
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    84
    Shares

8 Comments

  • Jonna

    Kaikki mikä lisää perheen hyvinvointia on hyvä päätös, millään muulla ei ole väliä <3. Meidän esikoinen on erityislapsi ja myös hyvin allerginen ja käy kuntouttavassa päivähoidossa kun minä olen vauvan kanssa kotona (joka myös allerginen), joten meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Enkä koe yhtään syyllisyyttä, sillä päivähoito on meidän arjen yksi tärkeimmistä tukiverkoista ja me jaksamme sen ansiosta paljon paremmin. Tsemppiä teille! <3

    • Raisa

      Kiitos! En ymmärrä edes miksi koen huonoa omaatuntoa asiasta. Ei sen niin pitäisi mennä. Kai se sitten on se ”ulkopuolinen paine”. Vaikka ei pitäisi välittää.

  • Mette Christensen

    Näin se on; on helppoa osoittaa sormella ja olla ”hyvä vanhempi”. Paljon vaikeampaa on asettua toisen asemaan. Kyllä hoitopaikka voi olla koko perheen pelastusrengas kun elämä muuten kävisi liian raskaaksi
    Joku voi kysyä, miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa heitä hoitaa. Vaan arkea ja jaksamista ei kukaan oikeasti voi ennustaa.
    Jaksamista, kyllä arki usein helpottuu lasten kasvaessa! ♥️

  • Kettu

    Mulla ei oo itellä lapsia, parempi ehkä sanoa se heti alkuun 😀
    Mutta mun mielestä siinä ei ole mitään tuomittavaa, että vanhempi lapsi on päiväkodissa jatkamssa niitä rutiineita mitä siellä on, vaikka äiti tai isä oliskin kotona vauvaikäisen pikkusisaruksen kanssa.
    Vähän väliä näkee pitkin nettiä artikkeleita ja postauksia siitä, miten erilailla päiväkodissa osataan tarjota ikätasoisia virikkeitä ja oikeasti varhaiskasvattaa, kuin kotona. Lisäksi päiväkodissa on samanikäistä seuraa, mikä on tärkeetä lapselle. Kotona pahimmassa tapauksessa on äiti ja vauva, jotka on koko ajan toisissaan kiinni ja vanhempi lapsi kokee jäävänsä paitsioon.
    Mutta vaikka niin ei oliskaan, päiväkodissa (tai vaikka perhepäivähoidossa) on silti koulutettuja varhaiskasvattajia huolehtimassa siitä että lapsi oppii ja kehittyy ja saa sopivia virikkeitä joka päivä.

    Mä olen myös työskennellyt eri päiväkodeissa, eikä meillä ole ikinä ollut mitään sitä vastaan, että vanhempi tuo lapsen päiväkotiin sen vauvaikäisen sisaruksen nukkuessa samalla kantoliinassa tai kaukalossa. Ihan yhtä tervetulleita nekin lapset on hoitoon ja ihan yhtä lämpimästä niitäkin vanhempia ajatellaan.
    Kaikki toimii siten kuin omalle perheelle on parhaaksi 🙂

  • KaroliinaV

    Meillä on 4-vuotias esikoinen ja vuoden ikäinen kuopus. Esikoinen käy puolipäiväisenä päiväkodissa, eli neljä tuntia joka päivä. Itse olen nuoremman kanssa kotona. Ei ole tullut koskaan edes mieleen potea huonoa omaatuntoa asiasta. Esikoinen on todella aktiivinen ja seuraa kaipaava tyttö. Hän käy päiväkodissa ihan senkin takia, että hänelle on tärkeää päästä touhuamaan ikäistensä kanssa. Huomasin hänen kanssaan jo varhain, että hänelle ei pelkkä äidin seura riitä. Ja oppiihan päiväkodissa myös paljon hyödyllisiä taitoja 🙂 En ole kyllä koskaan edes tajunnut ajatella, että joku voisi katsoa kieroon sitä, että vien esikoisen aamulla päiväkotiin ja lähden sitten kuopuksen kanssa takaisin kotiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *