Meidän arki

Kolme koskettavaa asiaa yhdessä päivässä

Muistot vuoden takaa

Tämä päivä on tänä vuonna kolmella tapaa merkittävä. Tänään on äitienpäivä ja tyttäreni ensimmäinen syntymäpäivä. Muistot palaavat vuoden takaiseen äitienpäiväaattoon. Nyt on lupa muistella kätilön kasvoja, supistuksien kipuja, jännitystä ja uuden ihmisen odottamisen tunnetta. Tänä vuonna muistot ovat vielä kirkkaat, mutta vuosi vuodelta ne haalistuvat. Ne eivät koskaan unohdu, mutta enää niitä ei muista yhtä terävästi ja tarkasti.

Muistan ystävällisen kätilön. Muistan hänen lempeän kosketuksensa ja kannustuksensa. Muistan kuinka luotin häneen. Muistan mieheni hiljaisen läsnäolon ja tuen. Muistan kuinka tunsin oloni turvalliseksi. Muistan toisen kätilön. Muistan hänen kovemman kosketuksensa. Muistan kuinka tunsin miten koskemattomuuttani rikottiin. Muistan synnytyksen jälkeen huoneen ollessa täynnä hoitajia, kätilöitä ja lääkäreitä miettineeni pienen hetken kuolenko. Muistan, kun katsoin tytärtäni kunnolla ensimmäisen kerran kolme tuntia synnytyksen jälkeen. Muistan hänen mustan tukkansa sormieni alla. Muistan kuinka liukas se oli. Muistan hänen tuoksunsa kuinka huumaavalta se tuoksui. Muistan, kun sain hänet ensimmäisen kerran rinnalle kuinka oikealta se tuntui. Muistan sen hetken, kun olimme kolmestaan hetken siinä huoneessa hiljaa. Muistan kuinka ymmärsin, että meidän perheeseen oli saapunut uusi jäsen.

Samaan aikaan synnytykseen liittyi myös iso huojennuksen tunne. Vihdoin oli raskausaika loppumassa. 35 viikkoa oli täynnä halvaannuttavaa pahoinvointia tai kipua. Ensimmäiset raskausviikot viikosta neljä viikkoon neljätoista meni oksentaessa kymmeniä kertoja päivässä. Sen jälkeen alkoivat erilaiset kivut. Puolessa välissä tulivat ennenaikaiset supistukset. Aikaan sisältyi paljon epävarmuutta ja pelkoa. Huoli kulki koko tuon matkan meidän mukanamme. Uusi naistenklinikkakin tuli useamman kerran tutuksi. Raskautta kohtaan sain tuntea myös pettymystä. Tälläkään kertaan en saanut kokea raskausaikaa, josta olisin voinut täysin iloita ja nauttia. Nyt kuitenkin tähän päivään vuosi sitten se ajanjakso loppui ja uusi alkoi.

Onnea rakas tyttäreni! Kiitos, kun tulit elämäämme.

 

Äitienpäivä

Tänään on myös äitienpäivä. Päivä jona muistetaan äitejä. Eilinen lapsettomien lauantai muistutti jälleen, kuinka onnekkaita me olemmekaan. Meidän perheessä juhlitaan tänään. Monessa muun kodissa tämä päivä tuottaa enemmän huonoa oloa ja pettymystä. Tämä päivä on kuitenkin monille täynnä kukkia, halauksia, kortteja, innostuneita lapsia ja riemunkiljahduksia. Aamu täyttyy supinoilla ja kahvin tuoksuilla. Päivään voi sisältyä pienten lasten (ja ehkä sen isän) tekemiä aamupalaleipiä ja niitä persoonallisia kortteja.

Tiedän, että osa ei halua, että miehen tarvitsee muistaa puolisoaan äitienpäivänä, koska ”en ole hänen äitinsä”. Siinä ei ole mitään vikaa. Minä en halua meidän perheen perinteen toimivan tuolla periaattella. Haluan, että tämä päivä on päivä, jolloin mieheni voi omalla pienellä panostuksellaan näyttää, että arvostaa sitä työtä mitä minä teen täällä kotona. Joo totta kai sitä arvostusta voi näyttää vaikka joka päivä, mutta äitienpäivänä siihen on erityinen syy. Tänään minun on lupa olla hemmoteltavana. Tänään minun ei tarvitse leipoa kakkua eikä tehdä ruokaa. Tänään saan olla vain äiti ja nauttia siitä täydestä sydämestä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äidelle!

Hei hei imetys ja imetysdieetti

Tähän päivään liittyy vielä eräs emotionaalinen asia. Siljan viimeinen imetyskerta oli tänään. Tämä tuo vahvoja tunteita esiin. Samalla iskee haikeus, mutta myös helpotus. Helpotus tulee puhtaasti siitä, että nyt myös imetysdieetti loppuu. Minä saan vihdoin syödä vapaammin. Oikeastaan imetysdieetin rankkuus pakotti lopettamaan imetyksen tähän. Olen aika varma, että muussa tapauksessa olisimme imetystä edelleen jatkaneet muutaman kuukauden. Kuitenkin oma fysiikka ei enää kestä tätä nykyistä ruokavaliota. Matala hemoglobiini, rytmihäiriöt, voimat ovat loppu ja hiukset sekä iho ovat järkyttävässä kunnossa.

Olen ollut neljä vuotta putkeen raskaana tai imettänyt (Oliverin imetyksen jälkeen meni noin kolme kuukautta ennen kuin tulin raskaaksi uudestaan). Se on aika pitkä aika. Tuntuu todella ihmeelliseltä päästä tuosta kuplasta pois. Minun kehoni on taas kokonaan minun. Meidän pitää tutustua nyt uudelleen toisiimme. Kehoni on kokenut erittäin kovia näiden neljän vuoden aikana. Kaksi rajua hyperemeesisraskautta, jolloin kehoni antoi kaikkensa jo lapsilleni. Siihen päälle lähes vuoden kestänyt erittäin tiukka imetysdieetti, niin ei ole ihme, jos kehoni on melko runneltu. Mutta nyt on aika alkaa hellimään ja vaalia sitä. Vielä puoli vuotta sitten silmissäni vilisi suklaat, pizzat, sipsit ym. kiellettyjen listalla olevat ruoat. Nyt kuitenkaan niihin ei ole himoja. Tilalle on tullut halu kohdella tätä kaikkensa antanutta kehoa kunnioituksella ja ruokkia sitä vihdoin ravinteikkaasti. Se on kaikkensa antaneena sen ansainnut.

Hyvästit imetys. Sinua minun tulee ikävä.
Näkemiin imetysdieetti. Sinua minä en tule kaipaamaan.

 

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *