Meidän arki

Kaupasta kauppaan

Tyhjä hylly

Luin hetki sitten Keksiviikon blogikirjoituksen: Tyhjä hyllypaikka – allergiaperheen painajainen. Kuinka tutulta se kuulostikaan.

Otetaan esimerkki. Perheen äiti on miettinyt, että tekee kinkkupizzaa. Hän menee kauppaan ja harmikseen huomaan, että kaupasta ovat kinkkusuikaleet loppu. Harmittaa, koska perhe oli toivonut kinkkupizzaa. Pienen hetken äiti pähkäilee mitä tekee ja päätyy tekemään tonnikalapizzaa. Asia ratkaistu.

Allergiaperheen äiti menee kauppaan ja katsoo ostoslistaa: kesäkurpitsaa. Menee heviosastolle ja huomaa yhden kauhunhetken. Kesäkurpitsat loppu. Joku toinen äiti ostaisi sitten tilalle vaikkapa bataattia tai myrkikurpitsaa, mutta ei allergiaperheen äiti. Hän ei voi, koska lapselle sopii vain ja ainoastaan tämä yksi kasvis. Sitä ei voi korvata millään. Ainoa mitä voi tehdä, on mennä toiseen kauppaan.

Sekään, että joskus joutuu ehkä käymään toisessa kaupassa, ei kuulosta niin pahalta. Mutta tämä ei lopu tähän.

”Tuote on poistunut valikoimastamme”

Tuo lause on painajainen. Se voi kertoa kahdesta asiasta. Joko kauppa on vain poistanut sen valikoimasta TAI sen valmistus on lopetettu. Me allergiaperheet olemme todella riippuvaisia yksittäisistä tuotteista. Sen takia, että vastaavia ei välttämättä tehdä. ”No luumusose kuin luumusose!” No ei ole. Esimerkiksi meille käy ainoastaan Bonnen 100% luumusose. Mikään muu ei käy, koska muissa on jotain lisättyä. Sen ei tarvitse olla kuin esimerkiksi C-vitamiini ja siihen kaatui se tuote. Joten voin sanoa, kun hetki sitten kävin Prismassa ja en löytänyt Bonnen luumusosetta enkä edes koko luumusoseen lappua, alkoi pieni paniikki iskeä. Etsin ensimmäisenä myyjän, jolta tiedustelin asiaa. Hän vahvisti, että kyseinen tuote on poistunut valikoimasta. Sitä hän ei osannut sanoa, että onko tuotteen valmistus lopetettu. Kiireesti siirryin seuraavaan kauppaan, josta vielä löytyi kyseistä sosetta. Ostin ison määrän. Seuraavaksi tein sotasuunnitelman: soitan valmistajalle, ja jos tuotteen valmistus on lopetettu, alan soittamaan kaikki ystävät ja sukulaiset läpi ja pyydän heitä käymään hamstraamassa luumusoseita meille.

Tämä tarina päättyi onnellisesti siinä mielessä, että Bonnelta vastattiin, että he yhä valmistavat luumusosetta. Nyt merkitsin mieleeni, että: ”Osta luumusoseet muusta kaupasta kuin Prismasta.”  Moni allergiaperhe kuitenkin on joutunut tilanteeseen, jossa se ainoa valmiste on lopetettu. Se ei hirveästi siinä hetkessä naurata.

”Meillä on saatavuusongelmia”

Tämäkään lause ei kuulosta hyvältä. Me olemme riippuvaisia molemman lapsen kohdalla saksanhirvestä. Käymme hakemassa Espoon Lihaeksperteiltä kerralla ison kasan saksanhirvestä tehtyä jauhelihaa. Joudun kuitenkin joka kerta soittamaan etukäteen ja kysymään onko pakasteessa lihaa. Joskus olemme menneet paikalle ja tuotetta ei ole. Nyt kuukausi sitten tuli tenkkapoo, kun meille ilmoitettiin saatavuuden kanssa olevan ongelmia. Varastot olivat kuulemma myyty tyhjäksi ja uudesta satsista ei ollut vielä tietoa. Taas meidän perhe alkoi pohtia ruoan saatavuutta.

Oliver pystyy syömään hieman laajemmin, joten hänelle voi ostaa kaupasta riistakäristystä, joka on tehty saksanhirvestä. Silja on vaikeampi. Hänen lounaansa ja päivällisensä koostuvat saksanhirvi-kesäkurpitsa-hirssi yhdistelmäpötköistä, koska muuten hän syö vain lihat ja jättää kaikki muut syömättä (ilmeisesti maun takia). Käristyksestä on vaikeampia tehdä pötköjä. Tämän tilanteen saimme ratkaistua sillä, että lainasimme tukkukorttia ja saimme saksanhirvijauhelihaa tukusta. Maksoimme siitä maltaita, mutta lapsilla oli taas useammaksi viikoksi lihaa pakkasessa.

Hirssistä liikkui keväällä huhuja, että edellisen vuoden sato olisi ollut huono ja hirssi olisi mahdollisesti loppumassa. Muutamassa kaupungissa oli saatavuusongelmia, ja kun kävin itse Prismassa toteamassa tyhjän hyllyn, iski paniikki taas. Siljan ruokavalio nojautuu hirssiin: hirssipuuroa, hirssinaksuja, hirssihiutaleita, hirssimuroja. Mitä jos sitä ei enää saa ja mikään muu vilja ei sovi? Enempää selvittämättä ostin suoraan nettikaupoista meille koko kesän hirssit kotiin.

Kaupasta kauppaan

Me emme saa lasten ruokia mistään kerralla. Olen jo oppinut hyvin, että mistä saa mitäkin. Ruohonjuuresta tilaamme hirssimurot ja naksut, koska niitä ei muualta saa. Espoon Lihaeksperteiltä ostamme lihat. Hirssipuuron haemme Citymarketista (ja huom. Jumbon Cittarista. Esimerkiksi Myyrmäen Cittarista sitä ei saa), Bonnen luumusoseet ostamme joko Martsarin S-kaupasta tai Citymarkestista. Meidän lähiAlepasta saa hienosti tuotteita kuten: Oliverille sopivaa riisimaitoa, muroja ja riistakäristystä. Sieltä ei kuitenkaan saa esim. Bonnen luumusosetta. Alepassa on myös ollut välillä kesäkurpitsalaatikko tyhjänä. Prismasta ostamme suurimman osan meidän ”tavallisista” tuotteista. Nyt on tarkoitus kokeilla onko luumu meidän jatkuvan ripulin syynä ja vaihdamme luumusoseen Bonnen vadelmasoseeseen. Sitä ei saa muualta ilmeisesti kuin Bonnen tehtaanmyymälästä, joten käymme joku päivä Lohjalta hakemassa satsin vadelmasosetta.

Eikä tämä ruokaan lopu. Meillä menee isot kasat lisäravinteita. Niitä ostamme myös eri kaupoista. Restore nimistä maitohappobakteeria pystyy ostamaan vain yhdestä nettikaupasta. Muut tuotteet ostamme pitkälti Sinun Apteekki verkkokaupasta. Jos sieltä on tuote loppunut, katson Hyvinvoinnin tavaratalon valikoiman.

”Vain allergiaa”

Sen lisäksi, että me kokkaamme, kokeilemme uusia ruoka-aineita ja reseptejä, luemme loputtomasti tuoteselosteita, maksamme itsemme kipeiksi tietyistä tuotteista, me elämme pieni pelko hännän alla koko ajan. Mitä jos se on loppu tai valmistus lopetettu? Mitä jos tuotteessa on toimitusvaikeuksia? Mitä minä tarjoan sitten lapselleni?

Me juoksemme kaupasta kauppaan, tilailemme netistä, välillä soittelemme maahantuojalle tai tuottajille ja selvittelemme elintarvikkeen toimituksen sen hetkistä tilannetta. Meillä pitää aina olla kotona hätävara. Me emme voi vain nopeasti kipaista lähikaupassa hakemassa puuttuvan tuotteen. Me emme voi vaihtaa kesäkurpitsaa bataattiin tänään emmekä huomenna.

Ja edelleen minulle tulee mieleen Kelan päätös: ”Ei normaalia enempää perhettä rasittavaa kuormitusta.” Kiitos Kela ja voittekin tulla kokeilemaan tätä meidän arkea välillä.

(Artikkelin kuva: Meidän perhe lehti ja kuvaaja Milja Alanen. Paikka meidän kodin ruokakaappi)

Spread the love
  • 28
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    28
    Shares

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *