Meidän arki

Allergiahelvetti ja parisuhde

Pikkulapsivaihe kuormittaa omalla tavallaan jokaista parisuhdetta. Lapsen allergiat eivät ainakaan helpota tilannetta. ”Hyvinvoiva allergialapsi 2017” tapahtumassa Tiina Tuomelan luonnolla otettiin parisuhde puheeksi ja todettiin, että vanhempien eroja tapahtuu varsinkin siinä vaiheessa, kun lasten allergiat ovat helpottamassa. On myös tutkimuksia, että erityislasten vanhempien eron todennäköisyys kasvaa.

Tilastot eivät yllätä. Allergiat vaikuttavat koko perheeseen niin kokonaisvaltaisesti, että ei ole ihme, että myös parisuhde ottaa tästä osumaa.

Kuormittavuus

Allergiat kuormittavat vanhempia valtavasti. Väsymys on usein tavallista pienlapsiperhettä pahempaa, kun perheessä on allerginen lapsi. Niin sanotun ”normaalin vauvan” valvomisen lisäksi vauvaa/lapsia valvottavat öisin erilaiset kivut, refluksit, kutinat ym. Vanhemmat ovat siis fyysisesti usein hyvin väsyneitä. Lisäksi tulee henkinen uupuminen. Allergiat aiheuttavat epätietoisuutta, huolta, stressiä ja mahdollisesti myös taloudellista painetta perheelle. Väsyneenä kaikki tuntuu pahemmalta ja vaikeammalta. Myös se parisuhde.

Voi olla, että parisuhde aikaa on vähemmän. Lapsi saattaa olla tavallista itkuisempi iltaisin, jolloin sitä yhteistä aikaa ei jää edes iltoihin. Voi tuntua myös hankalalta jättää lapsi hoitoon, jos lapsella on paljon allergioita.

Usein voi tuntua, että koko perheen elämä pyörii lapsen allergioiden ja oireiden ympärillä. Mitä nyt syödään? Mitä kokeillaan seuraavaksi ruokavalioon? Miksi lapsella on nyt näitä ja näitä oireita? Onko tämä nyt tästä johtuvaa vai tuosta toisesta? Mitä rasvaa seuraavaksi kokeilisimme? Siinä voi erittäin herkästi unohtua niin oma itsensä kuin puoliso. Yksinkertaisesti kaikki voimavarat menevät lapsen allergioiden hoitamiseen.

Tasa-arvoisuus

Tasa-arvoisuus voi toimia allergiaperheissä tai sitten ei. Varsinkin ne vuodet, kun toinen vanhempi on kotona, tasa-arvoisuus ei välttämättä allergia-asioissa toteudu. Kotona oleva vanhempi hoitaa usein enemmän valvomisia, lääkärikäyntejä, päättää siedätykset, antaa lääkkeet, hoitaa ruoanlaiton, etsii tietoa ja ottaa vastaan enemmän lapsen pahaa oloa. Kotona oleva vanhempi on siinä allergiahelvetissä 24/7. Ei ole ihme, että kotona olevalle vanhemmalle voi tulla turhautunut ja voimaton olo.

Jos toinen kokee jäävänsä yksin hoitaessaan kotia ja allergista lasta, voi luottamus horjua. Voi tulla olo, että ei pysty luottamaan, että toinen on rinnalla taistelemassa. Sitä toivoo puolisolta tukea ja turvaa. Toinen osapuoli voi taas kokea voimattomuutta tilanteessa ja jättäytyä taka-alalle. Tässä vaiheessa ollaan jo heikoilla jäillä. Luottamuksen korjaaminen vie aikaa.

Allergia-arjen ymmärrys

Kotona oleva vanhempi voi kokea, että puoliso ei ole aivan kärryillä asioista. Varmasti jokainen vanhempi tietää mitä lapsensa allergiat ovat (toivottavasti), mutta se kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen ei välttämättä kaikille avaudu. Jos käyt töissä ja vaikkapa harrastuksissa, et välttämättä täysin ymmärrä millaista se voi olla, kun toinen vanhempi on koko ajan kipeän ja huonosti voivan lapsen kanssa. Tässä päästäänkin yhteen kipukysymykseen: millaista se on, kun tuntuu, että toinen ei ymmärrä.

Voi tuntua, että puoliso ei ymmärrä kuinka väsynyt kotona oleva vanhempi on ja kuinka epätoivoinen hän saattaa olla. Ja sitä kuinka paljon hän kaipaa vierelleen puolisoa jakamaan vastuuta. Ja että hän toivoo, että puoliso olisi voimavaroja antava eikä niitä vievä osapuoli. Olisi tärkeää, että siinä allergiahelvetissä ei joutuisi olemaan yksin.

Miten meillä?

Minä olen kotona ja mies töissä eli minun vastuulleni on pitkälti jäänyt allergioiden käytännön puoli. Minä kokkaan, käytän lääkärissä, lähettelen sähköposteja, googletan, ostan ruokatarvikkeita, tilaan netistä lisäravinteita, varailen osteopaatin aikoja, leivon, mietin seuraavia ruoka-aineita ja valvon yöllä.

Mieheni ei mielestäni ole aivan täysin kartalla tilanteesta. Mutta toisaaltaan onko se ihme? Minä olen kotona ja pyöritän tätä rulettia koko ajan. Olemme välillä jakaneet enemmän käytännön asioiden vastuita ja kyllähän silloin tulee kömmähdyksiä. On vaikea välillä ymmärtää miten toinen ei voi käsittää yksinkertaisia (huom. minulle yksinkertaisia) asioita. Mutta kun rauhoitun ja mietin asiaa, niin ei tämä ole kovin helppo paletti opetella. Minä olen oppinut tässä lasten kasvaessa ennakoimaan ja reagoimaan jo tiettyihin pieniin asioihin. Mieheni ei elä tätä arkea koko aikaa, joten hänelle ei ole kaikkea tietoa ja taitoa handlata tätä hommaa.

Mieheni ei ehkä ole kovin perillä kaikesta mitä täällä kotona tapahtuu ja ennen kaikkea mitä pääni sisällä tapahtuu (hänkään kun ei osaa ajatuksia lukea), mutta hän on siinä. Hän on kuitenkin myötäelämässä tätä kaikkea. Hän yrittää. Hän on myös väsynyt ja turhautunut tähän tilanteeseen. Hän ei ehkä aina muista kysyä minun vointia ja kuulumisia, mutta hän aina kuuntelee, jos haluan purkaa mieltäni.

Tottakai tämä kaikki on vaikuttanut parisuhteeseemme. Me olemme luonteeltamme enemmän sellaisia, että kun on vaikeaa, menemme zombivaihteelle. Emme juuri huomaa toista ja hakeudumme heti mahdollisuuden tullen lataamaan akkuja omiin kuoriimme. Toivomme, että yhteistä aikaa olisi enemmän, jotta aikaa ja jaksamista riittäisi paremmin myös toisillemme.

Meidän parisuhde on sellaisessa off-tilassa. Olemme yhdessä, mutta tällä hetkellä parisuhde on säästöliekillä tai tavallaan horrostilassa. Se on ollut pakko laittaa sinne, koska kaikkeen ei repeä.  Toivon tai oikeastaan tiedän, että pääsemme vielä vapauttamaan parisuhteemme jossain vaiheessa talviuniltaan.

Yhteen hiileen

Kun on vaikeaa parisuhteessa, olisi hyvä istua alas ja miettiä. Riitelettekö te vai asiat keskenään? Tuleeko lisäturhautumista väsymyksestä? Onko sitä turhautunut puolisoon vai yleisesti kotona vallitsevaan kaaokseen?

Kun vesilasi on läikkynyt pitkään yli, tyytymättömyys saattaa ryöpsähtää kerralla ilmoille. Tässä vaiheessa kärsivällisyyttä ei välttämättä löydy. Sitä haluaa muutoksen nyt ja heti. Kuitenkin, jos toinen on ollut enemmän ulkopuolinen perheen kriisissä, ei hän pysty yksinkertaisesti viikossa omaksumaan niitä kodin pyörittämisen palasia, mitä toinen on opetellut jo monta vuotta. Tässä vaiheessa vaaditaan pitkäjänteisyyttä.

Jos perheeseen heitettäisiin naapurin Pertti ja kerrottaisiin hänelle faktat, jonka jälkeen sanottaisiin ”Ole hyvä ja pärjäile”, voisi tilanne olla kaaottinen. Tämä vaatii opettelua. Ei naapurin Pertti kovin nopeasti tiedä miten allergiaruoat tehdään ja milloin pitää tehdä apteekkitilaus. Toki ei ole kovin suotavaa, että perheen toinen vanhempi on yhtä pihalla perheestään, kuin naapurin Pertti.

Tasa-arvoituuteen pyrkiminen parisuhteessa auttaa jaksamaan paremmin. Kun hommat jaetaan enemmän tasan allergia-asioissa, ei toiselle tule oloa, että toinen laistaa tai välttelee asioita. Puhallettaan yhteen hiileen ja vahvistetaan me-henkeä. Vihatkaa allergioita yhdessä, älkää toisianne.

Tärkeintä olisi nähdä se toinen sieltä kaiken väsymyksen, turhautumisen ja kaaoksen keskeltä. Kuka hän on ja mihin minä hänessä rakastuin? Miten me voisimme selvitä tästä yhdessä? Allergiat vievät paljon. Älkää antako viedä teiltä kumppania myös.

Isien näkökulmasta voi lukea lisää: Isät ja allergia-arki.

 

Spread the love
  • 38
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    38
    Shares

One Comment

  • Liisa

    Rakkaus toisiinne sitoutui jo ennen alttaria, joka sinetöi suhteen.
    Juhlanne oli upeat, myös isäsi olisi ylpeä tyttärestään.

    Elämä ei aina kulje parhaita polkuja, haasteita tulee..
    Lapset ovat tammenterhot jotka tuovat jaksamisen/väsymyksen äärilaidat pintaan kaikilla sukupolvilla, eri lailla tietysti.
    Jaksaminen vie aikaa, vaatii ystäviä mutta tärkeintä on puolison rakkaus ja kärsivällisyys … sitä ei kaikilta löydy.

    Vanha sanonta:
    Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *