Meidän arki

Äiti missä sinun happimaskisi on?

Määritelmä

Äiti-ihminen: tunnetaan myös mm. sanoilla äippä, äiskä, mamma ja mutsi. Tunnusomainen piirre on kyky rakastaa pyyteettomästi. On aina valmis uhrautumaan läheistensä vuoksi ja unohtaa itsensä. Rakastaa hoivata jälkikasvuaan. Ei tee virheitä. Jaksaa loputtomasti. Ei ikinä valita. Pystyy ihmetekoihin. Toimii kotona mm. siivoojana, kokkina, autokuskina, sairaanhoitajana, terapeuttina ja tarvittaessa myös putkimiehenä. Venyy loputtomiin.

Eli kaikkivoimainen äitihahmo, joka uhraa kaiken rakkaittensa edessä, myös itsensä. Potaskaa! Äiti on ihminen siinä missä kuka tahansa muukin. Kaikkineen virheineen, väsymyksineen, turhautumisineen ja vihantunteineen.

Kun äiti unohtaa itsensä

Kuinka moni äiti voi myöntää hoitavansa lapsensa prikulleen, mutta itse unohtaa syödä, juoda, levätä, rentoutua ja hoitaa itseään?

Mitä kuormittavampi ja stressaavampi elämäntilanne, sitä vähemmälle saattaa äidin huolehtiminen itsestään jäädä. Allergia- ja erityislasten äidit elävät valtavan paineen ja suorittamisen alla. Siinä vielä herkemmin jää omien jalkojensa alle.

Allergia- ja erityislasten äidit, te olette todella vahvoja. Kuinka vahvoja olisittekaan, jos pystyisitte huolehtimaan samalla tarmolla itsestänne kuin lapsistanne?

Happimaskit

”Laita lentokoneessa ensin happimaski itsellesi ja sitten vasta muille.” Moni on kuullut tämän. Minäkin olen kuullut sen lukemattomia kertoja.  Silti, joka ikinen kerta, kun tulee turbulenssia, kiirehdin laittamaan maskit lapsille ja sitten tarvittaessa ystäville, läheisille ja vaikka naapurillekin. Käyn koko koneen läpi ja sitten tuupperrunkin jo koneen lattialle. Sieltä mieheni sitten nostaa minut niskasta ylös ja tuuppasee maskin naamalle ennen kuin kuukahdan lopullisesti. Mies on sentään ymmärtänyt hoitaa oman maskinsa. Itse asiassa hänellä on niitä kaksi. Ihan varmuuden vuoksi, jos ensimmäisessä olisi jotain vikaa.

Siinä sitten höngin pyörryksissä, kunnes tulee uusi turbulenssi ja löydän itseni taas ketarat ojollaan lattialta.

Tervettä? Ei. Viisasta? Ei. Auttaako tämä perhettäni? Ei. Kuka tästä kärsii eniten? Minä. Olisiko siis aika tehdä jotain? Kyllä.

Herätys

Olen pikku hiljaa alkanut heräämään tähän ongelmaan. Olen laiminlyönyt itseäni ja kehoani jo monta vuotta. Se alkaa näkyä ja se on pelottavaa.

On ihan tavallista arkea, että teen lapsilleni ruokaa alusta loppuun, mutta itse jätän syömättä tai napostelen. Lapset saavat ravintolisänsä, kun taas minä en muista puoliakaan. Lapsille on ostettu uusia vaatteet ja omat kalsarini alkavat muistuttaa Turhapuron paitaa.

On pysähdyttävää huomata, että en enää tunne kehoni tuntemuksia. Minulta kysyttiin olenko ollut rasittunut. Vastaan, että en tavallista enempää. Sitten kysyttiin onko ollut päänsärkyä, hartiajumeja, kipeitä leukoja jne. Ja jokaiseen kohtaan vastaan kyllä, kun alan pohtia. Nämä ovat jo minulle niin ”tavallisia” olotiloja, että en huomaa niitä. Pelottavaa on, että jos minulta jääkin jotain isompaa huomaamatta. En aio alkaa pelkäämään viikatemiestä, mutta tämä on asia, joka tulisi korjata.

Uusimpana asiana ovat minun rauta-arvot. Takana on kaksi raskautta hypermeesiksien kanssa, 2v5kk imetystä yhteensä, 1.5l verenmeno toisessa synnytyksessä ja erittäin rankka imetysdieetti kuopuksen kanssa, joka kesti vuoden. Onko ihme, jos kroppa on vähän kovilla?

Olen ollut menossa puoli vuotta mittauttaa ferritiinini (lapsilta sen tutkitutin ihan ajallaan, tietenkin). En jaksanut, en ehtinyt, en päässyt. Kunnes kampaajani passitti minut kampaamon tuolilta suoraan labraan hoitamaan asian. Lopputuloksena: hb 109 ja ferritiini 4.9. Nämä ovat aivan liian alhaiset arvot.

Mitä aion tehdä?

Otimme toisen allergiaäidin kanssa haasteen. Ajatuksena saada allergiamammat ruotuun 2019.

Tiedostan itse, että muutoksia ei kannata ottaa miljoonaa samaan aikaan, mutta yritän pienillä asioilla vaikuttaa meidän arkeen. Tässä ajatuksia seuraavasta vuodesta:

  • Rauta-asia kuntoon
  • Muistaisin ottaa ravintolisäni. Ne kaikki!
  • Säilyttäisin syksyllä aloittamani liikuntaharrastukset
  • Turha sokeri pois
  • Lepo
  • Tutkisin rintani edes joka toinen kuukausi
  • Lisäisin kasviksia ruokaani
  • Purentakiskot

Toteutus

Rauta-asia. Tämä on nyt aika ykkönen. Rautaa olen jo alkanut syömään.

Ravintolisät PITÄÄ muistaa ottaa. Ei se olo muuten kohene. Olen luultavasti aika monessa puutostilassa. Yritän saada lääkärit ymmärtämään, jospa minusta kannattaisi ottaa muitakin kokeita. Olen tapaamassa lääkärin viimeistään tammikuun lopussa.

Liikunta. Olen ollut liikuntalakossa monta vuotta. Syksyllä aloitin kuntonyrkkeilyn. Olisin sen lopettanut ensimmäiseen kertaan, jos en olisi maksanut sitä etukäteen. Onneksi maksoin. Se on tehnyt todella hyvää, vaikka alussa olin kirjaimellisesti oksennuksen maku suussa siellä. Eikä se kyllä ole ihme näillä rauta-arvoilla.

Sokeri. Rakastan sokeria. Olen siitä riippuvainen. Omistan rasvamaksan (joka ei ole tullut alkon liikakäytöstä todellakaan) ja diabetes voi oikeasti olla osa arkeani joskus, jos en tee asialle jotain. Joten on aika jättää turhalle sokerimättämiselle hyvästit.

Lepo. Ihan vain, että olisin sängyssä edes 22.30 eikä 00.00.

Rintasyöpäkampanjat muistuttivat taas minua siitä, että rintasyöpä ei ole vain vanhojen sairaus. Otan siis tavoitteeksi edes joka toinen kuukausi tutkia rintani.

Tulen suvusta, jossa on paksusuolen syöpää. Kuitu on erittäin tärkeää jo siinäkin mielessä. Aika siis yrittää lisätä kasviksia ruokaan. Tämä tulee olemaan vaikeaa. Lasten allergioiden myötä olen alkanut vihaamaan ruoanlaittoa. En halua tehdä mitään ylimääräistä, jos ei ole pakko.

Sain käytyä hammaslääkärissä syksyllä. Tuomiona oli (aikaisemmin olin jo purrut palan hampaasta pois), että kiskot äkkiä tai hampaat murenevat suuhun. Hampaissa on jo hiusmurtumia. Aika on varattu helmikuulle.

Siinä se. Onhan tuossa. Toki osa erittäin yksinkertaisia asioita. Yritetään! Katsotaan miten käy.

Uskon, että itsestäni huolehtiminen hyödyttää kaikkia tässä perheessä. Olen jo syksyn aikana ottanut askelia oikeaan suuntaan. Jatketaan samaa rataa.

Kysyn uudelleen: äiti missä sinun happimaskisi on?

Lue myös

Väsymys allergiaperheessä ja mistä voi saada apua.
Pakollinen oma aika

Spread the love
  • 41
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    41
    Shares

2 Comments

  • Viivi

    Tilanteen tiedostaminen on tärkeä ensiaskel!

    Itsekin huomasin kantapään kautta esimerkiksi raudan merkityksen. Kun sain hB:n nousemaan, muistan miettineeni etä ”tältäkö muista ihmisistä tuntuu ihan normaalisti?”

    Toinen iso juttu on ollut uni – näin jälkikäteen katsoen tietysti päivänselvä asia, mutta senkin merkityksen tajusin vasta kun unirytmi alkoi korjaantua. 😀

    Tsemppiä projektiin siis täältä suunnasta. Sulla on monta asiaa listalla. Oma vinkkini on aloittaa prosessi jostain tosi pienistä ja helpoista jutuista, niin että onnistumisia tulee alussa usein. Se motivoi valtavasti. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *