”No hei eikö teille kaikki nämä ole vähän helpompia, kun kotona on sairaanhoitaja.” Tämä lauseen olen kuullut. Sitä ei ole tarkoitettu pahalla, mutta tuossa on hyvin vähän totuuden perää mukana. Pysähdyin miettimään miten äitiys poikkeaa, jos on ollut itse lasten puolella töissä sairaanhoitajana. Se on välillä nimittäin aikamoista taiteilua. Siitä on jotain hyötyä, mutta joskus se on kääntynyt myös vastaan.…
Huomasin, että blogeissa kiertää postausaihe ”jos en olisi äiti”. Tämän lauseen kuultuani mieleeni nousi saman tien monta kohtaa: nukkuisin, rentoutuisin, lukisin kirjoja ja eläisin stressittömämpää elämää. Mutta jos minä en olisi äiti, en olisi äiti kahdelle aivan mahtavalle lapselle. En olisi äiti kahdelle moniallergiselle lapselle. Jos en olisi äiti Allergiatietouteni olisi aivan surkea. Kuuluisin niihin ihmisiin, jotka sanovat muille allergialasten…
”Miksi kukaan jättäisi lapsensa rokottamatta?” ”Rokota vain ne lapset, jotka haluat pitää.” ”Lapsilisät pois rokottamattomien lasten vanhemmilta.” ”Pakkorokotukset voimaan lapsille.” ”Kaikista vanhemmista, jotka jättävät rokottamatta lapsensa, tulisi tehdä lastensuojeluilmoitus.” Olen lukenut kyseisiä kommentteja painon tunne sydämessäni. Minä olen se vanhempi, josta he puhuvat. Minun lapseni eivät ole saaneet kaikkia rokotusohjelmiin kuuluvia rokotuksia. Kuulen myös läheisiltäni kauhistuvia kommentteja miten me olemme…
Tänään on se päivä. Minä täytän kolmekymmentä. Kymmenen vuotta sitten tämä kuulosti hyvin kaukaiselta. Ajattelin kaksikymppisenä (nuoren ihmisen tavoin), että elämä loppuu, kun täyttää kolmekymmentä. Ajattelin, että silloin elämä on vain täynnä velvollisuuksia. Se olisi täynnä töitä ja mahdollisia lapsia. Olisi asuntovelka ja rahahuolia. Olisi pitkä parisuhde ja sen tuomat harmaat sävyt (ei siis enää ihastumisia ja rakastumisia). Sitä olisi…
Tämä teksti tulee nyt tällaisella oksentamistyylillä eli puhtaasti suoraan mielestä ja sydämestä. Tänään oli taas sellainen aamu. Aamu kun heti herättyään miettii, että voisiko olla jo ilta. Onneksi näitä aamuja ei ole joka aamu, mutta inhottavia nämä ovat joka tapauksessa. On erittäin vaikea kestää vuodesta toiseen oireilevaa lasta. Kipeää lasta, joka lapsen kyvyn mukaan yrittää siirtää pahaa oloansa pois omasta…
Tämä aihe on ollut mielessä kahdestakin syystä. Ensinnäkin Vauhtihirmun elämää blogissa käsiteltiin juuri tätä samaa asiaa ja lisäksi otin totaalisen yli 24 tunnin irtioton arjesta. Oman ajan tärkeydestä on ollut muutenkin tarkoitus jo pitkään kirjoittaa. Oman ajan tärkeys Se kuinka paljon ja millaista omaa aikaa kukin perheellinen tarvitsee, on täysin yksilöllistä. Joku ei välttämättä kaipaa ollenkaan omaa aikaa vaan ammentaa…
Meillä vietettiin vihdoin viime sunnuntaina Siljan yksivuotisjuhlia. Tässä on teille vähän kuvia ja tunnelmia ihanalta päivältä. Laittelen myös linkkejä mistä olen reseptit löytänyt kaikettomiin herkkuihin. Tarjoiltavat Tämä kakku meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Halusin tehdä kakun, jota Oliver pystyisi myös syömään eli mm maidoton, gluteeniton, soijaton jne… Matkaan mahtui monta mutkaa, mutta pakko myöntää, että lopputulos oli kaunis ja hyvänmakuinen.…
Välillä on ihan hyvä ottaa iisimmin, joten nyt ihan vain päivitys siitä mitä meille kuuluu näin toukokuussa. Silja Silja tosiaan täytti vuoden äitienpäivänä. Hän ei vielä kävele, mutta luulen, että siihen ei mene enää kauaa. Hän rakastaa laitella asioita paikasta toiseen. Meidän televisiontaso on täynnä dupploja ja Siljan mielstä taaperokärryyn on ihana laittaa puupalikoita. Hän osaa taputtaa ja tunnistaa henkilöitä…
Muistot vuoden takaa Tämä päivä on tänä vuonna kolmella tapaa merkittävä. Tänään on äitienpäivä ja tyttäreni ensimmäinen syntymäpäivä. Muistot palaavat vuoden takaiseen äitienpäiväaattoon. Nyt on lupa muistella kätilön kasvoja, supistuksien kipuja, jännitystä ja uuden ihmisen odottamisen tunnetta. Tänä vuonna muistot ovat vielä kirkkaat, mutta vuosi vuodelta ne haalistuvat. Ne eivät koskaan unohdu, mutta enää niitä ei muista yhtä terävästi ja…
Toukokuu häämöttää jo ja samalla uhkaavasti meidän vauvavuoden loppu. Se herättää aivan valtavasti tunteita. Millainen vuosi meillä onkaan ollut! Vuoteen on sisältynyt niitä vastasyntyneen nuuskutteluita ja samaan aikaan tuntikausien itkuja. Lopulta todeten omaksi järkytyksekseni, että meillä asuu toinen allergikko. On ollut helpotuksen tunteita, kun oireet on saatu paremmin kuriin. Samalla kuitenkin huoli on lisääntynyt. Marraskuussa iski epätoivo imetysdieetin kiristyessä, mutta…