Allergiatietous ja vinkit

Ruoka, joka ei ole nautinto. Se on keino pysyä hengissä.

Nautinnon sijaan kipua

Jos haluaa sanoa radikaalisti, niin meillä ruoka ei ole nautinnon lähde. Se on keino pysyä hengissä. Tämä voi kuulostaa melko rajulta, mutta siltä se tuntuu usein.

Kun katson ruokatuotetta, se ei ole asia, jonka voin voimia huolettomasti ostoskoriin. Kun katson ruokaa, mietin sen ravintoarvoja, proteiinien muotoja, E-koodeja, lisäaineita, mistä se on peräisin ja miten se on tuotettu/valmistettu. Joskus on jopa laitettava viestiä tuottajalle, jotta saa tietää onko tuoteselosteessa lukeva glukoosisiirappi tehty maissista, perunasta, vehnästä, riisistä vai jostain muusta. Inhoan tuoteselosteita. Moni allerginen tai allergisten lasten vanhempi käyttää tunteja kaupoissa tutkien tuoteselosteita. Sitä ei voi valita kauppakärryihin mitä tekee mieli syödä tai valmistaa muille tänään. Sitä on valittava ne tuotteet, jotka ovat sopivia.

Pahimmillaan ruoka ei tuota nautintoa vaan kipua. Näin se on ikävä kyllä meilläkin. Se tuottaa herkästi kipuja lapsille ja ahdistusta meille vanhemmille. Tämän vuoksi ei ole helppoa aina tehdä päätöksiä uusista ruoka-aineista. Ruoan kuuluisi olla iloinen ja nautinnollinen asia. Ei pelkoa, ahdistusta ja kipuja aiheuttava. Olen itse jo täysin kyllästynyt käyttämääni lauseeseen: ”Et voi syödä sitä. Siitä tulee maha kipeäksi” ja voin kuvitella kuinka kyllästynyt lapseni on kuulemaan saman lauseen viidettäsataa kertaa. En halua, että lapseni oppivat pelkäämään ruokaa, mutta joudun opettamaan heille varovaisuutta ruoan suhteen. Vahinkoaltistukset ovat raastavia ja voivat pistää meidän arjen pitkäksi aikaa sekaisin.

Niin kovin samannäköistä kuin muilla. Saanen esitellä: riisispagetti ja paistettua saksanhirvijauhelihaa ja kukkakaalia.

Viisaat lapset

Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani. Jos he systemaattisesti kieltäytyvät jostain ruoka-aineen maistamisesta, en automaattisesti pistä sitä nirsoilun piikkiin. Monet vanhemmat ovat saaneet todeta sen ihmeellisen asian, että lapset itse huomaavat herkästi mitä ei kannata syödä. Joskus kuulee, että lapsi tietää asian jo ilman maistamista, että ruoka on hengenvaarallinen. Voi kuulostaa täysin hullulta, mutta uskon tämän liittyvän jotenkin vaistojen toimintaan. Mitä pienempi lapsi sitä enemmän hän menee vaistojensa varassa. Mutta ei tähän voi tietenkään täysin luottaa. Jos meidän kolmevuotiaalle tarjottaisiin tavallista suklaata levyllinen, niin hän aivan varmasti vetelisi sen tyytyväisenä mahaansa.

Siljan jokapäiväinen lounas: saksanhirvi-hirssihiutale-kesäkurpitsapötköt.

Ruoanlaiton vaikeus

Jossain vaiheessa on tuntunut, että allergiat ovat tappaneet kaiken ilon ruoan laitosta. Kun lapsella on 4-5 ruoka-ainetta, siitä ei loihdita kovin ihmeellisiä aterioita. Leivonta jäi meidän perheessä melko vähäiseksi pitkäksi aikaa. Nyt kun Oliverilla on edes ne 20 sopivaa ruoka-ainetta, on ollut taas ihan mukavaa kokeilla leipomista. Toki turhautuminen on itselläni melko herkässä, kun ei tunne miten gluteenittomat jauhot reagoi ja kuinka niitä tulisi käsitellä. Sitä joutuu opettelemaan ihan uuden tavan leipoa. Nostan hattua, että on ihania ihmisiä, jotka ovat löytäneet tästä kaikettomasta ruoanlaitosta intohimon ja jaksavat tuoda näitä reseptejä meille muillekin.

Ei ole varaa olla nirso

Kuinka arkipäiväistä se voi olla muille perheille tarjota lapsille nakkeja iltapalaksi, kun se on meillä hyvin kaukainen ajatus. Joskus voi olla vaikea ymmärtää muiden tuskailuja siitä, kun lapsi ei suotu enää syömään puuroa. Omien lasten ongelmat liittyvät siihen mitä lapsi voi syödä eikä niinkään siihen, että mitä lapsi ei halua syödä. Kunpa lapsellani olisi varaa olla nirso joskus.Todellisuus iskee aina välillä päin näköä oikein kunnolla. Kuten silloin, kun joudun toteamaan, että ystävän seitsemän kuukautta vanha vauva syö jo monipuolisemmin kuin meidän kolmevuotias. Se ei aina tunnu reilulta.

Joskus silloin tällöin katselen kateellisena kuinka muut lapset kulkevat kesällä maistellen erilaisia marjoja ja hedelmiä luonnosta. Haluaisin niin kovasti tarjota omille lapsilleni tuota samaa iloa. Antaa kokemuksia ja nautintoja ruoasta. Hassutella, maistella ja ihmetellä ruokia. Ikävä kyllä se menee meillä pitkälti siinä, että joka päivä lounaasta lounaaseen on ne täysin samat ruoka-aineet. Sitten silloin tällöin lautaselle tulee joku uusi tuttavuus, joka on äidin ahdistuksen saattelemana siihen laitettu.

Tämä sama lounas oli Oliverilla melkein puolitoista vuotta

Anafylaksia

Anafylaksiaa meillä ei ole onneksi ainakaan vielä! Olen siitä kiitollinen joka päivä. En voi edes kuvitella millaista elämä on, kun ruokaan liittyy kuoleman vaara. Jos sitä jo on tuskastunut siitä, että ruoka tuottaa lapselle kohtuutonta kipua, millaista se on kun ruoka voi oikeasti pahimmassa tapauksessa olla tappava? Anafylaksiaperheillä kulkee aina epipenit mukana ja he joutuvat myös varmistamaan, että kaikki lapsen lähellä olevat ihmiset osaavat toimia, jos tilanne sitä vaatii. Meillä Oliverin oireet ovat lisääntyneet ja yksi hurjempia reaktiota tuli parista teelusikallisesta soijakermaa. Tiedostan sen, että vaikka toistaiseksi olemme anafylaksialta välttyneet, voi tulla se kaunis päivä, kun tämäkin asia koskettaa meitä. Anafylaksian vaara tulee allergioiden mukana. Toivottavasti se jää meidän osalta vain riskitekijäksi.

Positiivista

Koska uskon, että kaikessa on jotain positiivista, niin uskon, että myös lasten allergioista on edes jotain hyötyä. Se on sitten eri asia kuinka paljon se lohduttaa. Oliver arvostaa ruokaa paljon näin pieneksi mieheksi. Jos hän saa maistaa jotain uutta, jota on pitkään toivonut, syttyy hänen silmiinsä into ja hän kiittelee asiasta pitkään. Hän rakastaa kukkakaalia ja pitää riisikakkuja suurena herkkuna. Ennen oli hieman helpompaa, kun lapsi ei tiennyt paremmasta. Nyt hän tiedostaa jo, että on olemassa muutakin hyvää kuin ne riisikakut. Kinkkisiä tilanteita on tullut vastaan, kun en ole osannut varautua johonkin tilanteeseen, jossa on muilla herkkuja tarjolla. Onneksi näinkin suppealla ruokavaliolla, pystyy nykyään tekemään jotain erikoisempaa. Lapseni ainut toive synttärilahjaksi oli kakku. Hän ei toivonut mitään muuta kuin, että hän voisi saada syödä kakkua omilla syntymäpäivillään. Ja niin hän sai oman kakun ja sitä on muisteltu pitkään ja usein.

Toinen mistä voi repiä positiivisuutta on hampaiden hoito. Hammashoitaja yritti lohduttaa meitä sillä, että yleensä allergisten lasten hampaat ovat loistavassa kunnossa, koska he harvemmin voivat juurikaan syödä herkkuja. Näinhän se on. Ei ole tarvinnut paljoa miettiä, että annanko vuoden ikäiselle sokeria vai en. Nyt kolmevuotiaana Oliver on pystynyt syömään joitain mehujäätelöitä ja pieniä määriä hedelmäkarkkeja. Vaikka en todellakaan pidä herkkuja tärkeimpänä asiana meidän ruokavaliossa, tuottaa se lapselle kuitenkin pieniä ilon aiheita.

Toivon siis, että lapsistani kasvaa ruokaa arvostavia yksilöitä. Toivon ,että heidän ei tarvitsisi pelätä ruokaa ja tulevaisuudessa saisimme vapaammin nauttia ravinnon eri muodoista.

P.s blogini on ollut kolme kuukautta julkisena. Olen saanut aivan mahtavia palautteita teiltä. Kiitos niistä valtavasti. Ne motivoivat kirjoittamaan lisää. Aiheita on vaikka kuinka paljon paperilla. Kävin katsomassa mitä te olette lukeneet ahkerimmin. Tässä blogini tämän hetken TOP5:

”Vain” allergiaa

Silja Line: allergiaperheen näkökulmasta

Allergiat: asenteet ja ennakkoluulot

Oliverin tarina ja clostridium difficile

Kuinka paljon allergiat maksavat?

Spread the love
  • 2
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    2
    Shares

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *