Olemme tarkkoja (jopa neuroottisia), käveleviä tietopankkeja, vaativia läheisiämme kohtaan, mutta myös lapsen hoitopaikkaa/koulua kohtaan ja emme ole aina tyytyväisiä mm. neuvolan palveluihin. Lisäksi olemme kireitä ja väsyneitä.
Noin vaikeilta saatamme näyttää ulkopuolisin silmin. On ehkä vaikea samaistua vanhempaan, joka on selvästi pettynyt, ettei hänen lapsensa saanut kevätjuhlissa tikkaria kuten muut. Vanhempaan, joka kyselee tarkasti leipomusten tuotesisällöt ja vanhempaan, joka ei anna lapsensa maistaa edes pientä murua kakusta.
Miksi me olemme ylikireitä neurootikkoja?
Meidän jaksaminen on työnnetty tappiin ja paljon sen yli. Meidän harteilla on valtava stressi, huoli ja mahdollisesti vuosien väsyminen ja uupuminen.
Me emme ole vaikeita tahallamme, vaikka siltä voi näyttää. Jokaisen vanhemman tehtävä on suojella lapsiaan. Me teemme juuri sitä. Me yritämme suojella lapsiamme kivulta. Ainoa asia, mitä toivomme lapsillemme, on normaali lapsuus. Siihen kuuluu mm. mahdollisimman fyysisesti kivuton elämä.
Yritämme suojella lapsia myös jatkuvilla pettymyksiltä ja pahalta mieleltä. Pettymykset kuuluvat elämään, mutta allergisilla lapsilla niitä tulee huomattavasti enemmän kuin tavallisilla lapsilla. Siksi hermostumme, kun kevätjuhlissa tikkarin sijaan lapsi ei välttämättä saa mitään tilalla.
- (Aiheesta enemmän:Sydäntä raastavat pettymykset lapselle vain ruoan vuoksi)
Jatkuvaa tarpomista ennakkoluulojen seassa
Allergioihin liittyy vielä nykyään paljon väärää tietoa, ennakkoluuloja ja myyttejä. Näiden oikominen monessa paikassa voi käydä jossain vaiheessa rassaavaksi. Tiedon jakaminen ja levittäminen on tärkeä asia, mutta aina se ei naurata, kun samoja asioita käyt läpi kahvilan sedälle, lapsen valmentajalle ja naapurin tädille.
Joskus saatamme hermostua joistakin kommenteista. Kommentit: ”Muotisairaus, ei ennen vanhaan, nykylapset ovat vain liian herkkiä” ovat meille kirosanoja. Ne ovat meille kirosanoja siksi, että ne ovat vähätteleviä. Vähetteleviä meidän tilannetta kohtaan. Me emme ole keksineet näitä. Me emme ole valinneet tätä. Me emme voi näitä parantaa silmän räpäyksessä. Meidän on vain elettävä parhaamme mukaan näiden kanssa.
- (Aiheesta enemmän: Allergiat: asenteet ja ennakkoluulot)
Avun saaminen
Joskus avunsaaminen on meillä kiven alla. Joudumme taistelemaan paljon saadaksemme apua esimerkiksi neuvolasta. Monen ulkopuolisen korvaan tämä kuulostaa hassulta, koska: ”Onhan meillä maailman paras neuvolajärjestelmä”. Meillä on hyvä neuvolajärjestelmä, mutta ei virheetön. Me toivomme panostusta, rahaa ja koulutusta neuvoloille allergioista, jotta tulevilla perheillä olisi meitä helpompaa.
Seuraavan kerran
Seuraavan kerran, kun mielesi tekisi pyöritellä silmiä, kun allergisen lapsen vanhempi on hankala ja vaatii vastaavaa tikkaria kevätjuhlissa, noukkii kylässä murusia lattialta tai saa hermoromahduksen, kun hotellin aamupalalla sopimuksista huolimatta ei ole lapselle sopivaa syötävää, mieti hetki.
Pysähdy ja mieti onko siinä vaikea vanhempia vai yksi sankari, joka yrittää mahdollistaa lapselleen mahdollisimman normaalin lapsuuden?
Kiitos.
Lue myös:
- Allergiamyytit: totta vai tarua
- Unohdetut suolistoperäiset allergialapset
- Vaikea lapsi? Nirso lapsi?
- ”Vain” allergiaa
Kiitos.
Olen käynyt lukemassa ensimmäisiä postauksen ensimmäisiä kappaleita useaan kertaan. Tuntuu, että olet onnistunut täysin kiteyttämään tunteeni. Täydellistä vertaistukea.
Oi kiitos. Tätä varten kirjoittaminen on ihanaa. Saada antaa ja saada vertaistukea.