Allergiatietous ja vinkit

Sydäntä raastavat pettymykset lapselle vain ruoan vuoksi

Kävelemme kolmevuotiaan poikani kanssa kadulla. Poika huomaa jäätelökioskin, kioskin jonka yritän kiertää kaukaa yleensä. Hän viittoo ”jäätelö” ja katsoo minua toivovasti. Minä katson epätoivoisesti kioskia ja puren poskea. Sanon: ”Käydään katsomassa olisiko siellä sinulle jotain sopivaa”. Tiedän vastauksen 95 % todennäköisyydellä. Kysyn ja kuulen vastauksen: ainoa maidoton jäätelö on tehty soijasta ja kioskin ainoa mehujäätelö on myös epäsopiva. Kiitän ja käännyn kolmevuotiasta päin ja pahoittelen jälleen kerran: ”Sinulle ei ole täällä mitään sopivaa syötävää.” Näen pojan silmistä pettymyksen jälleen kerran. Lohdutan, että kotona on sopivaa jäätelöä. Jatkamme matkaa.

Tämä kohtaaminen, tämä kuristava tunne sisälläni, tämä kolmevuotiaan pettymys ovat liian tuttuja. Ne ovat liian tuttuja meille ja monille muille allergiaperheille.

Lapsen ollessa pienempi on pettymykset usein vanhemmissa. On turhauttavaa kuulla ravintolassa, että heillä ei ole mitään tarjottavaa. Sitä toivoisi niin sydämen pohjasta lapselleen mahdollisimman normaalia ja mutkatonta elämää. Vaikeimpia on käsittää ne tilanteet, kun törmää epäkunnioittaviin kommentteihin ravintoloissa. Ei ole helppoa pidättää kyyneleitä, kun kuulee ”ei ole” ja annetaan ymmärtää kuinka vaikea asiakas on, koska rajoitteita on paljon. Onnen hetkiä tuottavat ne kokit ja tarjoilijat, jotka tekevät parhaansa. Kurkku ja lohipalat voivat olla sen perheen päivän pelastus. Sillä voi saada pienen ihmisen erittäin onnelliseksi, vain koska hänkin saa syödä ravintolassa kuten kaikki muut.

Allergiat kestävät usein vuosia, toisilla pidempää ja toisilla vähemmän aikaa. Lapsi kasvaa tänä aikana. Vuosi vuodelta hän tulee isommaksi ja ymmärrys kasvaa. Samalla kasvaa ymmärrys erilaisuudesta. Mukana kulkee vanhempien harmitus. Ei ole helppoa tuottaa niin useasti pettymyksiä. ”Et voi syödä tätä jäätelöä.” ”Täällä ei ole sinulle sopivia lettuja.” ”Tässä ravintolassa ei ole sinulle sopivaa ruokaa.” ”Et voi syödä samasta kulhosta.” ”Odota. Tässä on sinun omat eväät.”

On turhauttavaa aina selvittää etukäteen ravintoloita ym. ja kuitenkaan ei voi jokaiseen jäätelökioskiin varautua ennalta. Elämä heittää yllätyksiä vähän väliä eteen. Nyt ei ole kyse siitä, että haluaisimme silottaa lapsiemme tien. Allerginen lapsi joutuu kokemaan tavallista enemmän pettymyksiä. Hän syö melkein aina omia eväitä, kun muut voivat tilata ravintolasta mitä vain. Hänellä on omat keksit juhlissa mukana, kun muut syövät synttärikakkua. Hän haluaisi syödä kesäpäivänä jäätelöä jäätelökioskin edessä kuten ne muutkin lapset, mutta ei voi. Hän syö erilaisen näköistä ruokaa päiväkodissa. Hän kuuntelee vanhempiensa keskustelua muiden kanssa miksi hänelle pitää olla erilaista ruokaa. Hän kokee pettymyksiä ja niitä on pienen mielen vaikea ymmärtää. On vaikea ymmärtää miksi ruoasta voi tulla kipeäksi. On vaikea ymmärtää miksi vanhemmat kieltävät yhä uudestaan ja uudestaan antamasta tiettyjä ruoka-aineita. On vaikea ymmärtää miksi kaikki muut paitsi minä saavat syödä vapaammin.

Samalla äidit purevat poskea, pidättävät kyyneliä ja joskus itkevät salaa. Sen takia, koska se tuntuu pahalta. Se tuntuu pahalta, että joutuu yhä uudelleen ja uudelleen tuottaa pettymyksiä omalle lapselle vain ruoan vuoksi. On vaikea katsoa itkevää ja raivoavaa lasta, joka kiukkuaa porkkanan palan vuoksi. Sitä kun antaisi sen porkkanan enemmän kuin mielellään toiselle. Antaisi vaikka koko pussin, mutta kun ei voi. Ei voi ja välillä se tuntuu käsittämättömän epäreilulta.

Seuraavalla kerralla kierrämme vähän kauempaa sen jäätelökioskin, kunnes joku uusi jäätelökioski tulee jonkun kulman takaa eteen. Silloin jälleen kerran astumme tiskille ja kysymme varovaisen toiveikkaasti ”Olisiko teillä maidotonta, soijatonta, gluteenitonta jäätelöä, jossa saisi olla vaniljaa, mansikkaa, mustikkaa tai päärynää?”

Spread the love
  • 322
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
    322
    Shares
Tagged , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

2 thoughts on “Sydäntä raastavat pettymykset lapselle vain ruoan vuoksi

  1. Mun serkku on ollut vauvasta lähtien keliaakikko ja on hyvin aina ymmärätnyt mitä ei saa syödä ja nyt 9 vuotias tyttö ottaa vakavasti sairautensa, jopa liian vakavasti. Vaikka keliakia estääkin syömästä samalta lautaselta ruokaa, pitää ruokaa silti syödä ja varsinkin ulkomailla sattuu mokia, että muuten gluteenittoman ruuan yhteyteen annetaan se normaali leipä. Vatsakipujahan se aiheuttaa mutta ei sitä paria päivää syömättä voi olla!

    Mulle todettiin keliakia puoli vuotta sitten ja ymmärrän lastasi täysin. Mun ekat kuukaudet oli samanlaisia kuin hänellä nyt – itku pääsi aina kun huomasi että taas ruoka, jota en saakaan syödä. Se pettymyksen määrä kun menin jonnekin enkä tajunnut ottaa omia ruokia mukaan sillä syömisestä ei ollut puhetta ja muut syövät ruokaansa. Pahinta oli jos minulle tarjottiin ruokaa ja pitää nolosti kysyä että onkohan gluteeniton, saanko katsoa. En uskalla edes syödä kavereiden luona, sillä kaikki eivät edes ymmärrä että lihaliemikuutio on gluteenia. Pettymys kun ulkomailla kymmenen eri ravintolan ja ruokapaikan jälkeen löytyy sopiva paikka josta saan ruokaa. Nyt onneksi voin jättää syömättä enkä pode enää pettymystä mikäli en saa jotain syödä. Yökyliin ja vierailuille aina omat eväät mukaan, gluteeniton kun on niin kallista.

    1. Kiitos aikuisen ihmisen näkökulmasta. Sain itsekin ymmärtää paremmin lastani kun olin melkein vuoden tiukalla imetysdieetillä vauvan allergioiden vuoksi. Kyllä otti päähän aina kieltäytyä kaikesta ja tuntui nololta kulkea aina omat eväät mukana. Minulle tuo vaihe oli vain hetkellinen, mutta avarsi maailmaa. Sitten kun kolmevuotia on vielä niin pieni, että ei aina edes ymmärrä miksi jotain ruokaa ei voi syödä vaikka koko ajan tietoisuus kasvaa. Toistaaltaan koen huolestuttavana sen, että hän saattaa todeta heti karkki hyllyllä että ”kaikissa maitoa ja vehnää. En voi syödä”, vaikka en ole kerennyt vielä tuoteselosteita edes lukea. En halua, että lapsi alkaa pelkäämään ruokaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *