Allergiatietous

Allergiat: asenteet ja ennakkoluulot

Olemme joutuneet usein törmäämään asenteisiin ja ennakkoluuloihin lapsiemme allergioiden vuoksi. Siitä tämä blogikin lähti liikkeelle. ”Se on vain allergiaa” lauseesta, jonka saimme kuulla liian monta kertaa. Tämän lisäksi olemme saaneet kuulla jos jonkun näköistä mielipidettä. Kysyinkin allergialasten Facebook ryhmässä millaisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin muut vanhemmat ovat törmänneet. Puolessa vuorokaudessa vastauksia tuli yli 80. Tässä teille esimerkkejä:

”Allergia on muotisairaus.”
”Ummetus ei ole allergiaoire.”
”Perunalle ei voi kukaan olla allerginen.”
”Ette ole vain siedättäneet tarpeeksi.”
”Onneksi se on vain allergiaa.”
”Kyllä se vielä helpottaa.”
”Kaikille nyt vauvavuosi on vain rankka”
”Taidat kuvitella allergiat.”
”Ei voi olla allerginen, kun ei ole ihottumaa.”
”Luulotautia.”
”Onkohan äiti vain väsynyt?”
”Jos ei ole anafylaksiaa, ei lapsella ole allergiaa.”
”Koliikkia se vain on.”
”Sillä on varmaan vain nälkä, kun itkee noin paljon.”
”Maitoallergiat ovat äitien keksimiä juttuja.”
”Ei vauva voi reagoida äidinmaidon kautta.”
”Olet vain pitänyt vauvaa liikaa sylissä. Siksi se itkee.”
”Ei allergioita ole olemassa. Johtuu vain huonosta suolistosta.”
”Vanhempien syytä, että on allergioita. Liian siistiä eikä anneta lapsen likaantua.”
”Hysteerinen äiti ja synnytyksen jälkeinen masennus.”
”Vanhemmat laiminlyövät, jos lapsi ei kasva.”
”Ei tässä ole maitoa. Tämä on laktoositon.”
”Ei se haittaa, jos vain vähän maistaa.”
”Et ole vain syöttänyt tarpeeksi, kun lapsi ei kasva.”
”Lopettakaa hössöttämästä ja laitetta vain lapsen vaunuihin ja annatte sen nukkua.”
”Allergiat johtuvat siitä, että äiti ei imettänyt.”
”Se on vain atopiaa.”
”Allergiat johtuvat sektiosta.”

Esille nousi selvästi vähättely, kyseenalaistaminen ja vanhempien syyttely. Osa kertoo, että kommentteja on tullut lähipiirissä, mutta huolestuttavan moni kertoo saaneensa tämän kaltaista kommentointia hoitajilta ja lääkäreiltä. Vanhemmat, joiden lapsi on allerginen, ovat usein uupuneita ja epätoivoisia. Tämä johtuu allergioista eikä niin, että vanhempien väsymys selittäisi lapsen oireilun. Allergiat tuovat mukanaan unettomia öitä, itkun säestämiä tunteja, lukemattomia epäonnistuneita ruokakokeiluja ja se vie vanhemmilta valtavasti energiaa. Vanhemmat joutuvat etsimään tietoa ja suunnittelemaan lapsen ravitsemusta. Ja vaikeinta on katsoa sitä kivuliasta lasta. Kuka tahansa normaali vanhempi olisi valmis ottamaan ne kivut itselleen ja tekemään mitä tahansa, että lapsen olo helpottaisi.

Vanhempia ei kuulu syyllistää tai väheksyä. Heitä kuuluu kuunnella ja ymmärtää. He eivät tarvitse negatiivisia mielipiteitä vaan he tarvitsevat kuuntelijaa. Kukaan, joka ei ole tätä polkua käynyt, ei voi täysin ymmärtää mitä kaikkea tämä sisältää, mutta sitä voi yrittää asettua toisen saappaisiin ja olla myötätuntoinen.

Mistä sitten kaikki tämä väheksyntä voi johtua?

Allergioista on alettu puhumaan viime vuosina enemmän ja sitä diagnosoidaan paremmin. Ovatko allergiat uusi asia vai osataanko nyt löytää paremmin oireiluille oikea syy? Tästä ollaan montaa mieltä. Osan mielestä nykyallergiat ovat lisääntyneiden saasteiden, kemikaalikuormituksen ja prosessoidun ruoan syytä. Osa taas miettii onko ennen koliikkidiagnoosien takana ollutkin diagnosoimaton allergia.

Koliikki

Koliikilla on ollut vahva status sairaanhoidossa. Jos lapsi on ollut niin ja niin paljon itkuinen, on herkästi annettu koliikkidiagnoosi. Ennen ei ole välttämättä osattu etsiä syitä vauvan itkuisuudelle yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Tosin edelleen koliikkidiagnooseja annetaan ilman, että suljetaan pois muut vaihtoehdot. Pikku hiljaa ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta tuskastuttavan hitaasti. Suolistoperäiset allergiat tuottavat hoitohenkilökunnalle päänvaivaa, koska nämä eivät näy päällepäin kuten ihottumat. Ne eivät myöskään välttämättä näy missään testeissä pienillä lapsilla. Tuolloin hoitohenkilökunta on vanhempien varassa miettiessään syytä lapsen oireiluille. Iholla reagoivat allergiat saattavat taas jäädä atopiadiagnoosin varjoon.

Mielikuvat

Tavallaan, kun allergiat ovat ”uusi” asia monille ihmisille, voi heillä olla täysin vääristynyt kuva asiasta. Mitä tulee mieleen sanasta allergia? Herkästi mielikuva ihmisestä, joka ei voi syödä esimerkiksi kalaa. Tällöin hän välttelee kalatuotteita. Tämä on kenties yksinkertaisen kuuloista. Lasten allergiat ovat kuitenkin oma maailmansa. Se pieni vauva ei osaa kertoa meille kovin selvästi missä mättää ja miksi hän itkee tuntikausia tai miksi hänellä on vihreää ripulia jatkuvasti, pyllyn iho vereslihalla, pulauttelee suuria määriä, ei nuku, ei kasva tai raapii itsensä verille. Vanhempien tulee tuolloin olla salapoliiseja. Etsiä niitä yhteyksiä mikä aiheuttaa mitäkin.

Uskon, että muiden ihmisten mielipiteet ja asenteet johtuvat pitkälti tietämättömyydestä. Heillä on tietty mielikuva sanasta allergia eivätkä he ole tietoisia mitä kaikkea allergiat aiheuttavat lapselle ja perheille. Ja kun vanhempi avautuu mitä kaikkea allergiat tuovat tullessaan, voi muille tulla jopa epäusko. Miten voi olla noita kaikkia oireita? Miten voi olla melkein kaikella allerginen? Enhän minä tunne ketään, joka olisi perunalle allerginen! Kyllähän meidänkin vauva itkeskeli, vaikka ei mitään allergiaa ollut. Tuskin nyt pieni määrä voi aiheuttaa mitään? Onkohan nyt tuore äiti vähän väsynyt vain?

Tietämättömyys näkyy myös selvästi tässä: ”Miten niin ei muka ole maidoton? Tässä lukee laktoositon.” Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole joutuneet miettimään koskaan mitä se maitomuki sisältää. Heillä ei ole tietämystä mitä eroa on maitoproteiinilla ja laktoosilla. Mikään muu ei oikeastaan auta, kuin yrittää kertoa näiden kahden ero.

Koska ei kovin tarkkaan tiedetä mitkä kaikki tekijät vaikuttavat allergioihin, saattaa ihmisille syntyä vääristyneitä mielikuvia syistä. Imetys/korvikkeet tai synnytystapa tai talon siisteystaso (esimerkiksi) voivat olla mielipiteitä millä muut ihmiset asiaa perustelevat. Näihin ei kuitenkaan ole vahvoja todisteita ja ne ovat vain mielipiteitä. Näitä mielipiteitä vanhemmat harvemmin kaipaavat. He eivät tee sillä tiedolla, että jonkun läheisen mielestä korvikkeella olevat lapset ovat allergisempia. Sillä ei saa aikaan muuta kuin toiselle pahan mielen.

Voihan Petteri!

Haluan nostaa vielä kerran yhden (vanhan) uutisen esiin, koska se kertoo omalla tavallaan tämän hetkisistä asenteista allergioita kohtaa. Alkuvuodesta tuli Petteri Kaniini elokuva teattereihin ja pian elokuva joutuikin sensuroinnin kohteeksi. Elokuvassa on kohtaus, jossa Petteri Kaniini ystävineen heittelee vihollistaan karhunvatukoilla. Yksi karhunvatukka joutuu vihollisen suuhun ja tämä joutuu käyttämään piikitettävää allergialääkettä hoitaakseen hengenvaarallisen reaktion. Mitä tästä tuli itselleni ensimmäisenä mieleen? Se, että en missään nimessä haluaisi näyttää elokuvaa pojalleni. En halua, että hän joutuisi miettimään voisiko joku tehdä hänelle pahaa ruoalla. Allergioilla ei saa kiusata tai vahingoittaa ketään. Uutisesta tuli myös mieleen miten tämä myös kertoo asenteista allergioita kohtaan. Niistä voi tehdä ”hauskaa” viihdettä. Se ei kuitenkaan naurata ketään allergisen lapsen vanhempaa. Vitsit ovat täällä vähän vähissä. Hienoa oli, että asiaan otettiin vahvasti kantaa ja elokuvasta sensuroitiin kohtaus pois. Hyvä näin, koska tuollaisenaan elokuva ei ainakaan auta asenteiden muutoksessa.

Mikä voisi auttaa asenteisiin?

Asioista puhuminen. Allergioista pitää puhua ja kertoa ihmisille. Se ei todellakaan ole aina helppoa ja on paljon helpompaa välillä olla hiljaa, kuin lyödä päätä tiiliseinään monta kertaa. Kannustan kuitenkin ihmisiä jakamaan kokemuksiaan ja tuomaan asiaa esille. Jakakaa allergioihin liittyviä uutisia ja kirjoittakaa vaikka mielipidepalstoille. Herättäkää keskustelua ympärillänne.

Vanhemmat älkää menkö myöskään itse väheksynnän tielle. Tiedän, että herkästi sitä voi tulla olo, että kuvittelenko kaiken. Alkaa kyseenalaistaa omia huomioita, koska ei välttämättä saa niille vastakaikua. Yrittäkää pysyä vahvoina ja muistaa, että te olette ne kaikista viisaimmat henkilöt lastenne oireilujen tietämisessä. Myönnän, että edelleen itsekin syyllistyn tämän asian vähättelyyn. Se on taottu jotenkin tuonne selkärankaan. Esimerkiksi tänään, kun vein pojan hoitoon, sain kehuja IS jutusta jossa meidän perhe oli. Hoitaja kertoi, että hän ei ollut koskaan edes ajatellut kuinka moneen asiaan allergiat voivat vaikutta. Ja mitä minä teen? Vähättelen asiaa! ”Niinhän se on, mutta onneksi me olemme niin onnekkaita, että meillä ei ole anafylaksiaa.” Kun lähdin autolle, olisin voinut lyödä itseäni. Miksi? Miksi menin väheksymään asiaa? Se on vain jotenkin niin tuolla sisällä, että tämä ei voi olla niin raskasta. Mutta kyllä se voi olla ja on. Taas yksi opetus lisää ja ensi kerralla en (toivottavasti) tee samaa virhettä.

Hoitohenkilökunta

Hoitohenkilökunnan asenteisiin voitaisiin vaikuttaa lisäkoulutuksilla ja tutkimuksilla. Neuvoloissa tulisi terveydenhoitajien ja lääkäreiden osata nykyistä paremmin huomata allergioiden oireet. Asenteiden muutosta kaivataan pikaisesti hoitohenkilökuntaan (ei tietenkään kaikkiin), jotta vanhemmat eivät joutuisi kokemaan asian vähättelyä tai kyseenalaistamista. Kukaan vanhempi ei ansaitse sellaista kohtelua. Kukaan lapsi ei ansaitse kivuliasta elämää. Vanhempien kuuntelu allergia-asioissa on elintärkeää, jotta asia voidaan diagnosoida ja tilannetta helpottaa. Vanhemmat ovat tässäkin asiassa asiantuntijoita lapsensa tilasta. Heitä tulee kuunnella eikä selittää, että ”kuvittelet, olet väsynyt, ei voi olla, se on koliikki/atopia/taaperoripuli.” Vanhempien kuuntelussa tuntuu ehkä tulevan vielä nykypäivänäkin esille hierarkkinen malli. Lääkäri tietää ja tekee diagnoosit testituloksien mukaan. Mutta, kun läheskään kaikki allergiat eivät näy missään testeissä, voi olla ainoa tapa saada allergiat kiinni kuuntelemalla ja uskomalla vanhempia.

Ja en todellakaan halua syyttää kaikkia lääkäreitä ja terveydenhoitajia kuuntelemattomiksi ja välinpitämättömiksi. Maailmassa on onneksi paljon empaattisia ja osaavia lääkäreitä ja hoitajia. He ovat niitä, jotka kerkeävät pysähtymään ja kuuntelemaan vanhempia. He eivät väheksy tai moiti. He kannustavat ja lohduttavat. He etsivät niitä syitä lapsen oireiluille. He ovat niitä pelastavia enkeleitä. Heitä me tarvitsemme lisää.

Läheiset

Toivoisin, että jokainen ihminen, jonka läheisellä on allergia tai allergisia lapsia, pysähtyisi miettimään hetkeksi. Miettimään millaista se elämä saattaa pahimmallaan olla ja kuuntelemaan niitä väsyneitä vanhempia. Allergiat aiheuttavat kohtuutonta kipua lapselle. Pahimmassa tapauksessa ne ovat hengenvaarallisia. Ne eivät todellakaan johdu väsyneestä äidistä, siedätyksen puutteesta, korvikkeesta, kuvitelmista tai synnytystavasta. Ne eivät ole keksittyjä asioita. Ne ovat todellisia ja ne vaikuttavat perheen jokapäiväiseen elämään. Se vaikuttaa siihen pieneen vauvaan, joka itkee kipua. Se vaikuttaa äitiin, joka kantaa yöllä tunti kausia itkevää lasta heijaten sylissään. Se vaikuttaa vanhempien ahdistukseen ruokalaskuista. Se vaikuttaa lapseen, joka ei tänäänkään saanut syödä samaa jäätelöä kuin kaikki muut. Ethän siis väheksy asiaa tai kyseenalaista. Älä syyllistä tai vertaile. Kuuntele ja yritä ymmärtää.

Jaa:
FacebooktwitterTagged , , , , , , , , ,

About Raisa

Hei olen 29 -vuotias, kahden moniallergikko lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Haluan, että lasten allergioista ja siitä mihin kaikkeen se vaikuttaa yhdessä perheessä, puhuttaisiin nykyistä enemmän. Blogissa kerron meidän arjesta ja taistelusta allergioiden parissa. Samalla annan vinkkejä, joita olen kerännyt niin ollessani äitinä moniallergisille lapsille kuin työnikin puolesta. Pystyt seuraamaan blogia Facebookissa: lapsen tyhjä lautanen ja Instragramissa lapsen_tyhja_lautanen.
View all posts by Raisa →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *